2200 kilometriä ja 21 latausta: Sähköautolla Lappiin ja takaisin

Tätä lähemmäs Levitunturin huippua ei autolla pääse.

Jo hyvissä ajoin 2016 oli tiedossa että Volkswagen Golfin uusin täyssähköversio e-Golf kulkee tavallisessa maantieajossa hieman yli 200 kilometriä kertalatauksella. Myöhemmin keväällä 2016 nelostien latausasemaketju täydentyi Siikalatvan ja Niemenharjun latausasemilla, mitkä olivat puuttuvat lenkit Helsingin ja Suomen pohjoisimman, Levin pikalatausaseman välillä. Lopuksi vielä Hartolan latausasema oikaisi Tampereenmutkan ja säästi siten kymmeniä kilometrejä matkasta.

Suunnitelma sähköautomatkasta Suomen halki odotti siis vain toteuttajaansa.

Reissua ennakoiva tekstini on täällä.

Matkaseurani ansiosta alusta asti oli selvää että yövyn puolimatkan tienoilla molempiin suuntiin kulkiessa ja että taukoja olisi paljon. Matkapäiviä tulisi siis neljä. Latausta puolestaan kannattaa tehdä yön yli, joten majoituspaikat tuli valikoitua latausmahdollisuuden mukaan.

Ensimmäiseksi yöksi valitsin AirBnB-majoituksen Oulusta. Jo aikaisemmilla pitkän matkan reissuilla Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa tämä kotimajoitus on osoittautunut erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Oulussa käytössäni oli schuko-sähköä, eli 13 ampeerin lataus tavallisesta kotipistorasiasta yön yli.

Toinen yö oli helppo valinta: Hotelli Hullu Poro Levillä on Päivikki Palosaaren ja Mika Latvan luomus. Molemmat tunnetaan myös sähköautoilijoina ja hotellin vieressä on Fortumin pikalaturi.

Paluumatkaa ei ole kiva ajaa samaa reittiä kuin menosuuntaa, joten kolmannen yöpaikan valikoin käymällä latauskartasta läpi Keski-Suomea. Kävikin ilmi, että Runnin kylpylähotellissa on asiakaskäyttöön lataustolppa.

Lopulta suuri osa matkasta oli pakko ajaa samaa reittiä: Itäisellä reitillä Leviltä Sodankylän ja Kuusamon kautta etelään ei ole yhtään pikalaturia. Niinpä auto piti ajeluttaa Siikalatvan Hesburgerille asti, ennenkuin menomatkan reitiltä pystyi poikkeamaan kohti itää ja Iisalmea. Sähköautoilun realismia harvaan asutussa maassa.

Ensimmäinen latauspaikka Lahdessa, Fortum, ABC Kivimaa.

Hartolan Fortumin Jari-Pekan latausasema on fiksusti sääsuojassa ja riittävän etäällä huoltoasemarakennuksesta.

Miten paljon auto oikeasti kuluttaisi sähköä satasella? Osuuko kohdalle kulutusta kasvattavaa vastatuulta ja vesisadetta? Estävätkö ruuhkat tai väärinpysäköinti sujuvan latauksen? Tai voisiko sittenkin jokin latausasema olla rikki, vaikka ne ovatkin nykyään luotettavia? Sähköautoilija joutuu pohtimaan pitkää reissua monesta suunnasta.

Aivan keskeinen väline pitkän matkan suunnittelussa ovat taulukkolaskentaohjelmat ja Google Maps. Kun tiedetään etappien osoitteet, saadaan tarkasti niiden välinen ajomatka ja -aika. Näin voidaan haarukoida auton akun kantomatkaa eri kulutuksilla, ajomatkan pituutta ja ajoaikoja eri nopeuksilla. Latauspaikkojen sijainnin selvittelyssä valokuvat ovat arvokkaita, ja niitä löytyy parhaiten Sähköautoilijat ry:n latauskartasta.

Laskenta osoittaa, että Hartolan ja Niemenharjun välisellä etapilla akusta todella otetaan kaikki irti. Ennakkoon oli siis tiedossa, että tuolla välillä pitää joko ajaa tarkasti tai ladata kertaalleen lisää. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon oli helppo päätyä Jyväskylässä.

Lisää takapakkia tuli Hartolan latausaseman tilanteesta: Kävi ilmi, että Fortumilla oltiin väliaikaisesti laskettu sen tehoja jäähdytysjärjestelmän vikaantumisen takia. Ylipäätään oli epävarmaa toimisiko lataus, joten lisäsin reittisuunnitelmaan varmuuden vuoksi latauksen Lahdessa. Joillakin sähköautoilijoilla akustojen pikalataus on hidastunut akkujen kuumenemisen myötä pitkällä matkalla. Mutta tämä on tapahtunut muilla autoilla kuin Volkkareilla. Ei ollut tiedossa miten e-Golf käyttäytyisi yli 500 kilometrin päivämatkalla.

Tällaista on pitkän sähköautomatkan suunnittelu Suomessa. Kuten aiemmin kirjoitin, vielä muutama vuosi sitten pitkä matka muulla kuin Teslalla oli melkein mahdotonta. Nyt matka olisi jo tehtävissä. Nyt oli vara valita latureita ja taukopaikkoja. Ennen piti ajaa tarkasti kulutusmittaria vahtien, ehkä rekkojen tai bussien imussa. Nyt pystyi päästelemään rajoitusten mukaan.

Varsinainen ajaminen on autonavigaattorin ja muutaman mittarilukeman seuraamista: Seuraava latausasema syötetään navigaattoriin, joka sitten kertoo ajomatkan kohteeseen. Viereinen lukema kertoo auton arvion akuston kantamasta ja toinen lukema auton keskimääräisen energiankulutuksen. Lisäksi tiedetään akuston kapasiteetti, noin 36 kWh.

Ajaminen on tanssia näiden lukemien välillä: Jäljellä oleva akkukantama täytyisi koko ajan pysyä suurempana kuin navigaattorin jäljellä oleva ajomatka. Samalla keskikulutuksen pitäisi pysyä järkevissä lukemissa. Moottoritienopeudet ja vaikka vesisade kasvattavat kulutusta hurjasti. Ja jos kulutus nousee syystä tai toisesta liian kovaksi, pitää korjausliike tehdä heti eikä vasta sitten kun akku on melkein tyhjä.

Lounaalle, ostoksille ja ulkoilemaan Jyväskylään. Sähköäkin saatiin Liikennevirran tolpasta.

Siikalatvan Hesburger tarjoaa purtavan lisäksi Liikennevirran pikalaturin. Tällä paikalla on joskus ollut polttonesteiden myyntiä.

Nelosparkin laturin sääsuojaus ei tyylillä koreile, mutta sähköä se jakelee ongelmitta. Virran teippauksista huolimatta laturi toimii ilman tunnistautumista. Ja siis toimii, vaikka onkin DBT:n tolppa.

Reissun toteutumat menivät suunnilleen näin:

  • Ajomatka Helsinki – Levi – Helsinki: 2273 km; 27,5 tuntia.
  • Koko matkan keskikulutus: 15,4 kWh / 100 km
  • Moottoritienopeudet: noin 18-19 kWh / 100 km
  • Taajamanopeudet: 12-14 kWh / 100km
  • Kovan vesisateen ja vastatuulen vaikutus kulutukseen: +15-20%.

Pidimme taukoja huimasti enemmän kuin mitä lataus olisi vaatinut, ja yleensä paikoissa joissa oli jonkinlainen latausmahdollisuus. Tulin kytkeneeksi auton lataukseen jopa 21 kertaa matkan aikana, ja monta kertaa sähköä siirtyi vain nimeksi tauon aikana. Suurimmassa osassa varsinaisia pikalataustaukoja (yhteensä 14 kpl) auto tuli valmiiksi jo paljon ennen kuskia ja matkustajaa.

Matkanteko oli siis ajanvietettä ja kokemus sinänsä – ei kilpa-ajoa Leville ja sieltä pois. Matkan olisi voinut tehdä paljon nopeammin kuin mitä me sen ajoimme.

Pitkän matkan ajaminen e-Golfilla on huomattavasti helpompaa ja vapautuneempaa nyt kuin pari vuotta sitten. Mutta edelleen latausasemien tarkat osoitteet on syytä selvittää etukäteen. Edelleen kuski joutuu seuraamaan kulutusta ja suunnittelemana reittinsä tarkemmin, kuin polttonesteillä kulkeva kaverinsa.

Oulussa ei liiemmin latausmahdollisuuksia ole. Kivisydämen parkkiluola on yksi harvoista.

Rovaniemen latausasema on nerokkaasti sijoitettu aivan nelostien viereen, mutta silti kaupungin keskustaan ja hyvään sääsuojaan.

Hotelli Hullu Porolla on useita sähköautoja latauspaikkoineen omassa käytössä.

 

Päivikki Palosaaren Tesla erottuu joukosta.

Levillä Sirkan kylässä on tarjolla Fortumin pikalaturin lisäksi myös Teslan Destination Charging -latureita.

Mikä sitten yllätti matkalla? Olin etukäteen odottanut suurimman osan matkasta olevan 80 km/h nopeusrajoitusta. Tällöin kulutus on maltillista ja auto kulkee pidemmälle. Nelostiellä onkin suurin osa satasen menoa, mikä tietysti nopeutti matkaa mutta lisäsi kulutusta. Latausta tarvittiin siis enemmän kuin olin suunnitellut.

Olin myös varautunut toimimattomiin latureihin, selvittämällä majoitusvahtoehtoja reitin varrelta. Näitä ei onneksi tarvittu. Golffin akku osoitti kuumenemisongelmia noin 500 kilometrin päivämatkan jälkeen. Latausvirrasta ja siten myös lataustehosta tippui pikalaturilla kolmannes pois.

Auton suuri akku pääsi yllättämään. Yön yli lataus Oulussa ei enää riittänyt täyttämään akkua kokonaan, joten paikkasin tilanteen Oulun keskustan Kivisydän -parkkihallissa. Runnissa 22 kW Type2 riitti helposti täyttämään akun, joten siellä samaa ongelmaa ei ollut.

Runnin kylpylähotellin seinästä lähtee 22 kilowattia tehoa. Täällä auto kuin auto latautuu yön yli.

Kuopion Energian epäkuntoinen ja huonosti sijoitettu tolppa ABC:llä Kuopion eteläpuolella.

 

Hyvä puoli reissussa oli se, että melkein koko matka saatiin edetä sähköautolle ehkä ideaalissa noin 15-25 asteen poutasäässä, jolloin ei tarvittu juurikaan lämmitystä eikä jäähdytystä. Vesivastustakaan ei ollut kuin Kuopion suunnalla.

Melkein kaikki laturit toimivat. Vain Kuopion Energian pikalaturi ABC-asemalla kieltäytyi yhteistyöstä. Lisäksi hitaampi type2-tolppa piti käynnistää erillisellä RFID-kortilla, joka tuli hakea huoltamolta parkkikentän toiselta puolelta. On käsittämätöntä, että Kuopion Energialla on varaa rakentaa laturit ja iso mainostolppa niiden yhteyteen, mutta jättää ohjeistamatta laturien käyttö sekä jättää sääsuojat tekemättä. Tällainen RFID-kortin nouto tiskin takaa on vastoin yleistä käytäntöä, joten se pitäisi ohjeistaa erityisen selvästi. Lisäksi pikalaturin CCS-liitäntä oli hiekkapölyssä, mikä ei ainakaan helpota latausta.

Kaikki Fortumin ja Liikennevirran laturit toimivat niin kuin kuuluukin. Heikosti toimiva latausinfra oli vielä muutama vuosi sitten iso ongelma, mutta ei enää.

Pitkän matkan taittaminen sähköautolla on mukavaa, kun ei ole kiire ja taukoja on varmasti riittävästi. Mieluummin näin kuin bensalla. Mutta kiireiselle ihmiselle polttomoottori on edelleen parempi, sen avulla on oikeasti mahdollista ajaa lähes yhtä soittoa tuhannen kilometrin siirtymät. Onko se mukavaa ja tarkoituksenmukaista, onkin sitten toinen kysymys.

Oli myös ilo huomata suomalaisen sähköautoväen kiinnostuneen matkasta. Juttelin puhelimessa ja erilaisissa chateissä niin energiaverkkojen, latauslaitevalmistajien ja autoteollisuuden kanssa reissun edetessä. Myös ammattilaisilla tuntuu oikeasti olevan kiinnostusta edistää asioita. Kiitokset teille.

Matkanteko Helsingistä Leville siis onnistuu muullakin sähköautolla kuin Teslalla. Ainakin kesällä. Mutta Mika Latvaa lainatakseni: “No seuraavaksihan se on sitten testattava talvella.”

Teksti ja kuvat : Tuomas Sauliala

Matkaa tukivat Hullu Poro ja Runnin kylpylähotelli tarjoamalla yöpymisen. Lisäksi Fortum ja Liikennevirta tarjosivat reissun lataukset ja VV-Auto e-Golfin ajoon.

Korjaus 21.6. : Laskin aikaisemmin aivan väärin latausten määrän olevan 30. Oikea numero on siis tämä 21.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *