Alfa Romeo Giulia – toinen tapaaminen

Giulia – 2,0 Bensiini 200hv AT8 Super

 

Viimeiset vuodet ovat olleet tunteikkaita minulle, nousuja ja laskuja on ollut kuin Helsinki-Vantaalla pahimpaan ruuhka-aikaan. Suureksi osaksi olen itse ollut edesauttamassa senkin ruuhkan syntyä. Olen saanut oppia monessa asiassa kantapään kautta, että hyvää kannattaa odottaa – sitä ei voi aikaistaa tai suunnitella vaikka miten haluaisi. Otetaan konkreettisena esimerkkinä nyt vaikka autot. Olisin jo viisitoista, tai vaikka kymmenenkin, vuotta sitten halunnut niin kovasti, että Alfa Romeo tekisi takavetoisia premium-autoja, joissa on Ferrarin tekniikka ja saksalainen täsmällisyys. Tuntui aina, että olin yksin tämän toiveeni kanssa, ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän se alkoi kuulostaa vitsiltä jota kerrotaan Stuttgartin ja Münchenin välisillä autobahnoilla ajan vietteeksi. Saksassahan on kyllä aina periaatteen tasolla kunnioitettu italialaista autonvalmistusta, niin kauan kuin se säilyy hauskana kuriositeettina ja harrasteautoiluna.

 

 

Saksalaisempi kuin nahkahousut lokakuussa

Euforiallani ei ollut rajaa, kun Italiasta kuultiin viimein suuria uutisia. Giulia on juuri kaikkea sitä mitä olin salaa toivonut kaikki nämä vuodet. Täysin uudenlaiseksi tilanteen tekee se, että vuosikaudet niin BMW, Audi kuin Mercedeskin ovat saaneet olla rauhassa kilpailulta. Tasaisin väliajoin valtikka on vaihtunut saksalaismerkkien kesken, mutta nyt kaikkien on syytä olla hämillään. Alfa Romeo Giulia tulee nimittäin tekemään sen mihin 156 aikanaan ei aivan pystynyt, lyömään saksalaiset omassa pelissään. Miksi? 156 oli tunnusomaisesti italialainen auto, erinomaisen hieno sellainen. Mutta Giuliasta ei ole tehty italialaista. Olin hyvin innoissani kun viimein pääsin sen äärelle. Kiertelin ja kaartelin sitä joka kulmasta, katsoen miten jumalainen ihme oli synnytetty päälle maan. Quadrifoglio-versioonkin oli saatu Ferrarilta moottori, kahdella sylinterillä leikattuna. Kun viimein istuin autoon ja laitoin jalan jarrulle, etsin start-napin ja käynnistin moottorin… diesel. Diesel!

 

 

Kulkee suoraan

On silti helppo ihastua Giuliaan ja kertoa siitä ylisanoja, kun on jo sitä ajanut. Diesel-versio nyt vain sattui saapumaan Suomeen ennen bensiinimallia, ja stereotypinen pettymys dieselistä vaihtui epäuskoon siitä, miten kukaan on voinut saada dieselistä urheiluautomaisen hyvän ajaa. Kuminauhamainen vääntö ja pehmeä voiman tunne, höpönlöpön. Dieselissä oli kyllä uskomaton 450 Nm:n vääntö, 120 Nm:iä enemmän kuin bensaversiossa. Tärkeimpänä, auto istui kouraan kuin käsityönä tehty nahkahansikas ja totteli jokaista käskyä täysin telepaattisesti. Iso osansa oli myös sillä, että Giulia on takavetoinen. Vaikka odotukset olivat korkealla, Giulia ylitti ne helposti! Oli aika ottaa koeajoon myös dieseliä hieman (+20hv) tehokkaampi 200 hevosvoimainen bensaturbo Super-versiona, joka ZF:n erinomaisen kahdeksanvaihteisen automaatin turvin kiihtyy nollasta sataan vain 6,6 sekunnissa (diesel 7,1 sekuntia). Alfa Romeoita vaan ei ole perinteisesti tehty suoraan ajettavaksi. Siis ne kulkevat kyllä suoraankin, mutta erityisen hyvin ne osaavat kääntyä. Kääntyminen sinänsä ei ole mikään triviaali toiminto autolle vuonna 2017, mutta silti niin harvat osaavat sen hyvin.

 

 

Apinan raivolla ja pienen lapsen innolla

Ensitutustumiseni Giuliaan oli luvannut paljon edellä mainitun kääntymisen suhteen. Jos vaatimattomampi diesel pystyisi pitämään hitaalla syheröisellä tiellä niin paljon hauskaa ja innostamaan kuljettajansa, olin halukas haastamaan bensiiniversion epäreilun armottomaan haasteeseen. Ajaisimme kaksi kertaa nopeampia mutkateitä kuin mitä dieselin kanssa ja tiet tulisivat olemaan paljon huonokuntoisempia. Tiedättehän ne ns. nelinumeroiset maalaistiet, joilla on 80 km/hn nopeusrajoitus, mutta pitää olla vähän hullun ja mielipuolen välimaastosta edes yrittääkseen sitä? Ennen kuin päästiin sinne asti, ajoin myös varmuuden vuoksi suoraa moottoritietä pitkin, koska olisihan voinut olla, ettei Giulia osaa mennä suoraan ollenkaan. Miten Giulia sitten suoriutuu suoraan mentäessä? Vaihteisto on sama ZF:n valmistama 8-vaihteinen kuin mitä BMW käyttää useissa malleissaan, ja siitä on vain hyvää sanottavaa. Vaihdot ovat todella nopeita ja täsmällisiä. Kaksisataa hevosvoimainen turboahdettu bensamoottori tarjoaa mukavasti vääntöä (330 Nm) ja varsinkin korkeilla kierroksilla ääni on kutkuttavan miellyttävä. Moottoritiellä tuli monesti tilanteita, joissa vauhti hidastui tietöiden takia alle 60 km/h, josta kiihdytettiin takaisin 120 km/h:n matkanopeuteen. Vaihteiston ja kaasuvasteen yhdistelmää voinee kuvailla sanoilla hätäisen innostunut. Giulia nappaa vauhtiin sen verran rivakasti, että kanssamatkustajilla on suositeltavaa olla pää niskatuessa kun kuljettaja lyö kaasun pohjaan (anteeksi vielä kerran).

 

 

Mikään ei ole ennallaan

Jos olette lukeneet juttujani, niin tiedättekin siis jo että olen alfista. Ymmärrän, että vaikka minulle Giulia on kuin taivaallinen ihme, teille muille se on taas yksi italialainen auto. Sitähän se onkin, mutta unohtakaa silti kaikki mitä aiemmin tiesitte tai edes luulitte tietävänne Alfa Romeoista. Aiemmin Alfa Romeoita ostivat lähinnä vannoutuneet alfistat omalla rahallaan, Giulia osuu suoraan yritysautoluokkaan verrattomalla suorituskyvyllä ja ajettavuudella. Vaikka monta mielenkiintoista autoa Alfa Romeolta on tullut 156:n jälkeenkin, niin ei koskaan aiemmin ole ollut tällaista supinaa mediassa ja autonostajissa uusista Alfa Romeo malleista.

 

 

CAR Magazine

It isn’t as much of a complete package in the way its rivals are, but in a few crucial aspects for those who love cars and driving, it’s at the top of its class.

Moottori

Italialainen auto-osaaminen herättää osassa autokansaa epäluuloja. Ehkä näin, mutta kannattaa koeajaa Alfan Giuliaa bensiinimoottorilla ryyditettynä. Kokemus sulattaa paatuneenkin saksalaisautojen ystävän sydämen.

Tekniikan Maailma

Moottori on luonteeltaan ja ääneltään nautinnollinen, samoin ajettavuus ylipäätään, kunhan tottuu tiukkaan alustaan ja nopeaan ohjaukseen.

Car and Driver

We’ll just state this now: It’s good.

 

 

480 litraa ei voi olla sattumaa

Jos ollaan rehellisiä, niin kun mietitään sanaa perheauto, ei Alfa Romeo tule ensimmäiseksi mieleen. Giulia kuitenkin korjaa tämän tilanteen kahdelta osin. Ensinnäkin tilaa on nyt riittävästi keskimääräistä perhettä ajatellen ja toiseksi Alfa Romeon merkki on nyt täysin ennennäkemättömässä nousujohteessa, joten perheen rahatkin ovat kaiken järjen mukaan paremmassa turvassa. Entä käytännössä? Lapsen iso palkkiturvaistuin oli yksinkertainen kiinnittää kiitos selkeiden isofix-pisteiden, ja penkkien selkeän muotoilun ansiosta lapsi sai istuimelle hyvän asennon ja jalkatilaa jäi mukavasti niin taakse kuin eteenkin. Giuliassa istutaan matalalla, joten lapsen on myös helppo nousta kyytiin ja pois. Koska omat kuljetustarpeet rajoittuvat lähinnä matkalaukkuihin yms. (ei pakastekaappeja), annoin Giulialle synninpäästön sedanina, sillä 480 litran tavaratila on lähes huvittavasti identtinen BMW 3-sarjalle (480 litraa), Audi A4:lle (480 litraa) ja Mercedes C-luokalle (480 litraa).

 

 

Giulian farmari on Stelvio

Sedanin edut farmariin nousivat myös esille, sillä sedan on aina hiljaisempi, parempi ajaa ja myös toki paremman näköinenkin, ja eritoten Giuliassa nämä edut korostuvat vielä voimakkaammin. Perheauton ei tarvitse näyttää laatikolta. Tällä hetkellä on tehty päätös, jonka mukaan Giuliasta ei tule ollenkaan farmariversiota, vaan koppimallia haluaville tarjolla on uusi Stelvio SUV. Jos ottaa huomioon katumaastureiden tasaisen nousun markkinaosuuksissa, niin päätös tuntuu järkevältä, mutta toki kaikkia tämä ratkaisu ei varmasti miellytä. Toisaalta, sain mahdollisuuden ajaa neljä päivää uuden Stelvion ratissa hiljattain ja voin sanoa, että se on aika hemmetin hyvä. Kannattaa odotella tarinaa myös Stelvion osalta.

 

 

Onko Giulia kallis?

Auton voi ajaa suoraan kaupasta ulos eikä kukaan näe päällepäin että otit malliston halvimman version, bensiinimallista kun ei ole myynnissä edes perusvarusteltua mallia tai pienempitehoisia moottoreita, lähtömalli on tämä 200 hevosvoiman Super! Jos verrataan nopeasti pahimpien kilpailijoiden kesken samankaltaisia moottoreita ja varusteita, ei tarjolla ole suurelti yllätyksiä. Giulia on asemoitu skaalan alapäähän, sillä ylempi hinta olisi vaikeasti perusteltavissa, mutta toisaalta auto on liian hyvä myytäväksi isolla alennuksella saksalaisiin verrattuna. On selvää, että Audeja myydään enemmän kuin Alfa Romeoita, mutta kysymys kuuluukin, että miksi Audi on saksalaisista huomattavasti edullisin? Siinä missä Mercedeksen hinta on perinteisesti eksklusiivisen korkea, on Audi hinnoiteltu aggressiivisesti. Hinnoittelu haitannee enemmän BMW:tä kuin Alfa Romeota, sillä Audin ja Alfan ollessa hinnoissa tasoissa, on suurempi todennäköisyys, että Audin puolelta tulee uusia prospektejä Alfa Romeolle kuin toisinpäin. Toisaalta alfistana on ilo tehdä tällainen vertailu ja todeta, että ensimmäistä kertaa Alfa Romeo on tuonut auton, joka on täysin tasaveroinen kilpailija saksalaisille.

 


Takaisin tien päälle

Kurvaan Mäntsälän Shellille välitankkaukseen ennen siirtymistä niille pienille, ns. nelinumeroisille mutkateille. Giulia on sen verran uusi auto, että se herättää huomiota ison huoltoaseman pihassa. On ehkä osin kiusaannuttavaakin, miten erään saksalaismerkin (Audi) autokunta jää tuijottamaan ohi lipuvaa Giuliaa suut sepposen selällään auki. Varokaa kärpäsiä! Siinä missä moottoritiellä ZF:n nopea vaihteisto ja turbo auttavat kiihdytyksissä liikennevirran mukana, on suomalaisilla mutkateillä eri meininki. Tiet ovat huonokuntoisia, täynnä routavaurioita ja paitsi mutkaisia, myös mäkisiä. Tiet on tehty luonnon ehdoilla osaksi maisemaa. Vauhdikkaammassa täristyksessä yksi asia herättää oudosti huomioni. Tai paremminkin sen puute. Kojelaudasta ei kuulu juuri mitään nitinöitä eikä kolinoita. Itseasiassa koko alusta tuntuu ikäänkuin kumimaisen jäykältä, mutta silti joustavalta suodattamaan kaikki tienpinnan rosoisuudet pois matkustamosta. Olisinpa voinut sanoa samaa esim. BMW M3:sta.

 

 

Kuin suomalainen poliisi

Jatkan matkaa tankkauksen jälkeen keskittyneempänä tuleviin teihin, siirrytään moneen kertaan paahdetulta suoralta moottoritieltä tuntemattomille pikkuteille. Täällä ei voi herpaantua sekunniksikaan. Mutkiin syöttäessä ylisuurella vauhdilla Giuliaa tarjoilee myös iloisen yllätyksen. Kori ei kaikista odotuksista huolimatta kallistele, ei vaikka vauhtia pistäisi liikaakin. Tämä itsessään tekee jo Giuliasta erinomaisen helposti hallittavan ääritilanteissa. Lähtökohtaisesti sitä on tottunut siihen, että jokaikinen auto kallistaa mutkassa. Osittain fysiikanlakien mukaan niin autojen kuuluukin tehdä, kiitos ajoa pehmentävän jousituksen. Siitä huolimatta Giulia ei ole alustaltaan lainkaan kova. Jämäkkä kyllä, ja reilu, muttei lainkaan karski – ihan kuin suomalainen poliisi. Jo kaupunkiajossa oli huomattavaa, että ohjaus on tunnollisen tarkka. Aivan hemmetin tarkka. Niin saksalaisen tarkka, etteivät ne Saksassakaan usko sitä. Kun ajatteletkin suunnanvaihtoa, tapahtuu se hyvin pienellä ranneliikkeellä. Kun summa yhteen alustan, ohjauksen ja voimansiirron, on vaikea hakea vertailukohtaa nykyautoista Giulialle. Tai sitten puhutaan täysin eri hintaluokan ja korimallin urheiluautoista.

 

 

Yksinkertainen on kaunista

Kun huomio on kiinnittynyt tarkasti ajamiseen, nousee Giuliasta esille yllättävä asia – yksinkertainen ja helppokäyttöinen näytön valikko. Valikko on lyhyt ja selkeärakenteinen, josta valitaan haluttu toiminto kuljettajan oikealla puolella olevalla pyörökytkimellä. Valikko ei esimerkiksi pyörähdä ympäri loppuessaan, jotta kuljettaja pystyy helposti havannoimaan ajaessakin mihin suuntaan valikkoa ollaan menossa ja missä ollaan. Vaikka kosketusnäytöt ovatkin mahtavia puhelimissa ja tableteissa, on niiden käyttö liikkuvassa autossa usein vaivalloista ja epätarkkaa, koska kiinteän peukalo-otteen sijasta pitäisi yrittää osua heiluvaan ruutuun etusormella samalla kun ajaa. Giulian valikkoa on lyhyen tutustumisen jälkeen helppo käyttää ilman että edes irrottaa katsetta tiestä. Radiokanavia on helppo vaihtaa esimerkiksi vain etusormea kevyesti alaspäin näpäyttämällä. Vaikkei valikko saa pisteitä hienoista grafiikoista, annan sille täydet pisteet käytettävyydestä ja yksinkertaisuudesta.

 

 

Sunnuntai-ilta avaa koko päivän kestäneen harmaan pilviverhon ja aurinko tulee esiin tainomaisesti pilvien raosta värjäten kaiken oranssiksi. Giulia kylpee itseriittoisena ja -tyytyväisenä kykyihinsä kameran edessä. Tuntuu kuin auringon säteet tanssisivat sen pinnalla tietoisena siitä, että harmaan metallisesta ja sovinnaisesta ulkomuodosta huolimatta Giulia kätkee sisäänsä ominaisuuksia, joiden uskoimme jo kuolleen sukupuuttoon. Oli paljon helpompaa tehdä ajajan auto pari vuosikymmentä sitten, kun autot olivat pienempiä, kevyempiä ja ketterämpiä. Tuolloin Alfa Romeot pyrkivät erottumaan saksalaisista ollen selkeästi italialaisia. Uusi Giulia tekee täysin päinvastoin. Se haluaa voittaa saksalaiset niiden omassa pelissään. Tavallaan tilanne muistuttaa aikaa, jolloin Alfa Romeo kilpaili Saksan DTM-vakioautosarjassa. Giuliassa elää 155 V6 TI:n henki, jossa saksalaiset laativat pelisäännöt ja italialaiset astuivat kentälle täysin välinpitämättöminä siitä mitä paikalliset ajattelevat toisistaan, ulkomaalaisista puhumattakaan. Älä muodosta omaa mielipidettäsi, ennenkuin olet ajanut Giulialla ja tuntenut miten ajaminen voi yhä olla vielä yhtä hauskaa kuin vuosikymmeniä sitten.

Kiitos koeajoauton lainasta Arita Espoo!