Golf GTE eli saariston suuri rengasreitti sähköavusteisesti

Turun saaristossa kulkevat rengasreitit ovat äkkiä ajatellen sähköautolle hyviä: Nopeudet ovat matalia, maasto on aika tasaista ja etäisyydet lyhyitä. Tätä piti lähteä testaamaan!

Volkswagenin ensimmäinen plugin-hybridi on Golf GTE. GT kirjainyhdistelmänä lupaa tehoa ja sporttisuutta, E puolestaan sähköistä menoa. Auto on ulkoisesti hyvin samanlainen tavalliseen Golffiin tai GT-Golffiin nähden, mutta takakontti on pienempi. Niinpä auto ei ole perhelomareissun kärkiratkaisu. Ja nyt meitä lähti neljän hengen joukkue liikenteeseen.

autovouhotus-GTERoadTrip-17

Volkkarit, joista vain toinen latasi verkkovirtaa, parkissa Kemiönsaarella.

Aluksi Kemiönsaarelle

Ensimmäinen etappi vei meidät Helsingistä Kemiönsaarelle. Täällä ollaan käyty niin e-Golffilla kuin Nissan Leafilläkin monta kertaa. Matkasta suurin osa on Turun moottoritietä, mikä imaisikin pienen alle 9 kWh akun nopeasti tyhjäksi. Matka tehtiinkin enimmäkseen bensan voimin, mutta hienosti sähkökone osallistui matkantekoon: Vakionopeudensäätimellä mentäessä bensamoottorin kierroslukema oli kuin naulittuna noin 2000 rpm asentoon. Ylämäissä sähkökone antoi enemmän ja tasaisessa vähemmän voimaa. Alamäessä bensalaitos kytkeytyi pois päältä ja jarrutus tehtiin sähkömoottorilla virtaa jauhaen.

Viimeinen etappi Suomen suurimmalle saarelle oli mutkaista, mäkistä ja kapeaa saaristotietä. Täällä Golffin alusta toimi juuri niin mainiosti kuin toivoa voi. GTE on painava auto, tyhjänä 1520 kiloa ja nyt täyteen kuormattuna ties miten paljon enemmän. Tämä ei kuitenkaan mäessä ja mutkassa tuntunut lainkaan.

Kemiössä autoa ehdittiin päivän aikana ladata sen verran, että kauppareissut pystyi hoitamaan täysin sähkön voimalla.

autovouhotus-GTERoadTrip-22

Volkkari ja Bemari ne yhteen soppii. Ainakin Paimiossa. BMW:ltä on lupa odottaa isoja hybriditekniikan saralla.

Toisena päivänä syvemmälle saaristoon

Kakkospäivän turnee kaarsi Kemiö – Paimio – Nauvo – Korppoo -linjalle. Vasta pitkällä Paimion jälkeen päästiin varsinaiselle rengasreitille, losseineen ja lauttoineen.

Taas kerran ensimmäiset kilometrit päästiin päästöttömästi. Vaikuttaisi siltä, että 50 kilometrin NEDC-kantama on tosielämässä jossain 30-35 kilometriä sähköajoa maantiellä ja täyteen kuormattuna. Pitkällä päivämatkalla sähköajon merkitys on siis melkein olematon, mutta tavallisestihan suurin osa päivittäisajosta on lyhyttä etappia.

Tavarakuorman kanssa puljaaminen oli välillä melkoista palapelin rakennusta.

Tavarakuorman kanssa puljaaminen oli välillä melkoista palapelin rakennusta.

Rengasreitti on mukava matkailukohde lasten kanssa. Koko ajan on jotain nähtävää, lossit ja lautat ovat jänniä matkantekokapistuksia ja nälän yllättäessä kioskia ja kahvilaa on tarjolla tiiviisti. Etäisyydetkin ovat lyhyitä, eli tuntien istumistalkoita ei ole.

Sähköautoilijan kannalta alkoi kuitenkin olla ilmeistä, että sähköä täältä ei saa. Jo etukäteen oli selvillä, että latausinfrastruktuuria saaristossa ei ole, mutta tavallisia kotitalouspistokkeitakaan ei näkynyt kahviloiden seinissä. Vasta myöhemmin tämä asia aukesi lisää.

Mutta mikä siinä, bensaa poltellen eteenpäin.

Yöksi tultiin Korppoon saarelle, hotelli Nestoriin. Latausmahdollisuuden olin selvittänyt etukäteen ja autolle saatiinkin 10A virtaa ikkunan kautta vedetyllä kaapelilla. Sähköauton lataaminen näin ei ehkä ole ihan jokaisen taiteen säännön mukaista, mutta latausvirtaa rajoittamalla liitinten ja sulakkeiden pitäisi kestää hyvin. Auton akkuhan on pieni, matalallakin virralla sen ehtii hienosti yön yli lataamaan.

autovouhotus-GTERoadTrip-26

Yöksi auto kiinni taloon, ja autosta kaapeli ikkunan kautta sisään. Ei ehkä ihan puhdasoppisin tapa ladata autoa, mutta toimii.

Sittenkin suurelle rengasreitille

Kolmannen päivän suunnitelma varmistui vasta aamulla. Niin mukavasti matka oli sujunut, että päätimme jatkaa matkaa sittenkin suuren rengasreitin mukaan, eikä lyhyemmälle pienelle legille kuten alun perin oli ajatus.

Edessä olisi siis viisi, kuusi lossia ja lauttaa sekä erinäinen joukko saaria kuten Houtskari ja Iniö. Suunnittelussa auttoi myös hotellin henkilökunta, siitä kiitokset.

Rengasreitin luonteeseen kuuluu ahtaat tiet ja sesongista riippuen ehkä paljonkin autoja. Jos lossille on paljon menijöitä, kaikki eivät mahdu. Ja seuraava lossi saattaa mennä vasta parin tunnin päästä, jolloin sitä-seuraavalle ei enää ehdi. Tällöin edessä on yö saarella.

Kannattaakin siis joko olla ajoissa liikkeellä ja jättää kunnolla pelivaraa tai sitten reissata sateella, kuten me… Losseilla oli nimittäin tällä kertaa mainiosti tilaa.

Korppoosta Houtskariin.

Korppoosta Houtskariin.

Pois Iniön saarelta, kohti Kustavia.

Pois Iniön saarelta, kohti Kustavia.

Mutta entäs ne sähkötöpsölit, eli normaalit schuko-liittimet? Niitä ei tuntunut olevan missään. Iniöstä satamakorttorista asiaa kysyttäessä kävikin ilmi, että sähköliittimiä ei edes haluta antaa autoilijoille, koska tällöin ne päätyvät karavaanareiden käyttöön. Näitä varten on omat maksulliset leirintäalueensa, ja sinne meitäkin patisteltiin.

Sähköautoilijan kannalta sähkön saannin hankaluus on ongelma. Olisikin hyvä rengasreitille saataisiin oikeita lataustolppia Type2 “Mennekes” -liitännällä. Tällöin virtaa tulisi sähköautoilijalle mukavalla teholla, mutta karavaanari ei perustaisi leiriään mihin sattuu vaan osoitetulle paikalle.

autovouhotus-GTERoadTrip-40

Houtskarille mennessä lossihenkilökunta ohjeisti jättämään tilaa, jotta ovet mahtuvat aukeamaan. Lossi oli ehkä puolillaan autoja.

GTE:tä ei voi pikaladata, mutta tällä Liikennevirran tolpalla Naantalissa on onneksi myös Type2 "Mennekes" -liitin.

GTE:tä ei voi pikaladata, mutta tällä Liikennevirran tolpalla Naantalissa on onneksi myös Type2 “Mennekes” -liitin.

Viimeisenä päivän osalta keli onneksi parani vähitellen. Viimeiset iltapalat nautittiin Naantalin auringon paistellessa, auton seistessä Liikennevirran laturissa. Ruokaillessa auto sai puolet akustaan täyteen, ja tästä olikin iloa muutamalla ensimmäisellä kilometrillä kohti Turkua ja siitä Helsinkiä.

Takapenkin vedellessä sikeitä matka-ajo motarilla sujui vaivatta.

Yksi parhaista webbipalveluista Rengasreittiä suunnitellessa on lautta.net, kannattaa katsoa.

Seuraavassa postauksessani pohdin tarkemmin GTE:n tekniikkaa.

Lopullinen, toteutunut reitti. Auton mittari näytti n. 700 km ajoa, siinä määrin paljon tuli pyörittyä ylimääräistä.

Lopullinen, toteutunut reitti. Auton mittari näytti n. 700 km ajoa, siinä määrin paljon tuli pyörittyä ylimääräistä.

5 Comments

  • Jouko Jokunen says:

    Ompa käsittämätön lausahdus “Auton akkuhan on pieni, matalallakin virralla sen ehtii hienosti yön yli lataamaan.”

    Jos siihen samaan töpseliin laittaa 85kWh Teslan kiinni, niin sen akkuun menee huomattavasti enemmän kilowattitunteja yön aikana kuin tuohon naurettavaan pikku akkuun.

    Ja mitä karavaanareihin tulee, niin Type2->Shuko adapterilla saa virtaa samalla tavalla kuin ennenkin.

    • Tuomas Sauliala says:

      Heips Jouko, ja kiitokset kommentistasi! Se oli mun Oikosulku-blogin ensimmäinen ikinä!

      Sitten asiaan: Olet oikeassa siitä että tyhjää Teslan akkua ei millään saa schukosta yön yli täyteen. Mutta oikeastaan koko ongelmaa ei Tesla-kuskilla ole, sillä iso rengasreitti Paimion Superchargerilta samaan paikkaan on lauttamatkat mukaan luettuna noin 240 km. Niinpä autoa ei tarvitse matkalla ladata ollenkaan, voi keskittyä reissaamiseen. Akku siis riittää helposti. Ehkä relevantimpaa olisikin miettiä täyssähköautoja, vaikkapa Nissan Leafiä. Se on tällä etapilla pakko saada pari kertaa ladattua. Ja siihen yön-yli lataus taas riittää vaikka 10 ampeerilla, yön pituudesta riippuen vähemmälläkin virralla.

      Type2 — Schuko -adapteria ei mulla ole tullut missään vastaan. Epäilemättä sellaisia jossain on, mutta väitän että karavaanarit eivät sitä tunne. Kestäisi aika pitkään että niitä alkaisi ilmaantumaan reissuautoihin tai -vaunuihin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *