Kun mikään ei riitä, täytyy santsata – Koeajossa MAN TGX

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Sinivalas. Siinä on sana, millä voisi kuvailla tätä autoa. Toki olen vastaavaa autoa koeajanut useita kertoja aikaisemminkin, ja myös tänne blogiini kirjoitellut kahdestakin eri tehoversiosta: 540hv ja 480hv. Nyt koeajomahdollisuus oli jälleen, tosin eri värisestä autosta. Väri tuskin ajo-ominaisuuksiin vaikuttaa, mutta ajohaluja kuormureita kohtaan silti oli tallessa. Ja paljon. MAN TGX tuntuu jostain syystä olevan kysyttyä tavaraa ainakin vaihtoautopuolella – enkä ihmettele asiaa lainkaan. Jokaisella koeajokerralla auto on hyväksi työvälineeksi todettu. On olemassa kuorma-autoja, mitkä tuntuvat seisovan myyntivisissä kauemmin, kuin kolmeakselinen rekkaveturiksi speksattu MAN TGX.

Millainen on TGX – tällä kertaa?

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Se tuttuakin tutumpi 28.480

Tehoja 480 hevosvoimaa, katolla lisäpitkät, hytissä jotakin tarpeellista syömiseen ja omiin eväisiin liittyvää. Auto on kymppipyörä, joten takana on paripyöräakselit. Vaihteisto on automaatti, ja petipaikat löytyy kahdelle. Puoliperäkuskille oikeastaan ihan perustavaraa, mikäli on Mannin tuotteella aiemmin ajanut. Enää ei tarvinnut ratin säätöjäkään haeskella, kuten silloin yhdellä kerralla. Kaikki löytyi helposti vanhasta tottumuksesta. Paitsi nyt ehkä päävirtakytkin tällä kertaa – on muuten hytissä yksi päävirtakytkin, ja kuljettajan oven vieressä toinen. Ja ne molemmat on syytä tarkista, että ovat oikeassa asennossa. Kuulemma moisia kytkimiä on kolmaskin kappale tässä autossa, sillä ADR oli auton menneessä historiassa se asia. Eli kyllä sitä itsekkin tässä toisinaan viisastuu. Jos yksikin päävirtakytkin väärässä asennossa ja loput oikeassa, ei auto inahdakkaan.

Koeajo – Perusvarma ja toimiva

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Tuttu ja turvallinen.

Vaihde pesään valintakiekosta. Manuaalivaihteillakin auto olisi toki ostettavissa, mutta sellaista ei nyt ollut autoliikkeen riveissä. Teli ylhäällä auto on kuin kiikkulauta, kolmas akseli alhaalla meno tasaantuu kummasti. Aivan siis normaalia menoa puolikkaanvetäjältä. Perä vain on niin kevyt, ja sitä rataa. Urakkanuppi löytyy ratista, josta onkin helppo ja tarkka ohjastaa esimerkiksi peruutukset. Itse pidän tällä kertaa urakkanupin sijoittelusta – se löytyy sopivasti vasemmalle kädelle. Elämää on autolla takana jo lähemmäs puolimiljoonaa kilometriä, mutta kaikki näyttää silti yllättävänkin siistiltä. Vaikka puolimiljoonaa on jo jonkunlainen määrä kilometrejä.

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Auton varustelusta päätellen reissuhommaa on tehty. Nurkkahommia ei ole ajettu, sillä rehti ja rehellinen kahvinkeitinkin autosta löytyy. Ja mikäli vain omat eväät tuo mukanaan, ja mikrottaa itse, niin säästää noutopöytälounaan hinnan. Myös mikroaaltouuni nimittäin löytyy. Vaikka toisinaan kieltämättä rahtarillakin saattaa tehdä mieli hemmotella itseään, ja pysähtyä aakkosbaarin noutopöydän herkuille. Vai tarjoaako toisinaan vaikkapa Nesteen huoltamo parempaa noutopöytää? Toisinaan taukopaikka saattaa valikoitua sen mukaan, mistä löytyy rekkaparkki, tai missä nyt ajoaika tulee täyteen. Rahtaripalvelut ei ole kaikkialla kunnossa, tarkoittaen juurikin niitä rekkaparkkeja, ja niin edelleen.

Lopputulema – Rahtiautoksi tämä on hyvä

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Myös jauhesammuttimet autosta löytyy.

Ei puutu kuin kärry perästä, niin se oli siinä. Mitään puutostiloja ei tunnu autosta löytyvän. Väritys on ainakin omaa silmääni miellyttävä, sininen. Toisaalta esimerkiksi valkoinen olisi myynnillisesti varma, mutta toisaalta, joskus on otettava asiakkailta vaihdokkeja. Jos tämä auto on sinivalas, olkoon edellinen ajamani Man TGX sitten valkohai. Tai siis molemmat edelliset.

MAN TGX 2012 rekkaveturi / kuvat Mikko Kilkki

Auto myynnissä: Niemi-Korpi Oy, Jyväskylä / www.niemikorpioy.com

Koeajoauton speksit: MAN TGX 28.480, 6×2, automaattivaihteistolla, ja ajettu 454tkm. Vetopöytä, kymppipyörä, ja kone on 12-litrainen. Hydrauliikka löytyy, ja Alviton hinta 43 000 euroa.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki