Lotus Evora 400 – hevosvoima per kilometri

Olen hädin tuskin saanut nukuttua, kun herätyskello soittaa 5:30 sunnuntaiaamuna. Sade piiskaa ikkunaa, aamusta huolimatta taivas murjottaa mustana. Illalla uni ei meinannut tulla, koska tiesin, että tänään edessä olisi pitkä, mutta jännittävä ajomatka Lotus Evora 400:n ratissa, todellinen roadtrip. En uskaltanut jättää autoa ulos yöksi, joten onneksi naapurilta sain läheisen autotallin lainaksi. Vaikka tallissa normaalisti majaili Volkswagen Caddy, ei 2+2 paikkaisen urheiluauton sovittaminen 1960-luvun ahtaaseen autotallin mennyt illalla ihan päätä raapimatta. Aamiainen odotti tunnin ajomatkan päässä klo 7:00, oli aika herättää itsensä lisäksi myös Lotus.

Vaikka ulkoisesti uusi  Lotus Evora 400 ei eroa kovin mainittavasti vanhasta Evorasta, on tehtaalla kuitenkin panostettu siihen, että autoa olisi helpompi käyttää. Niinpä rungon reunoja ja astinlautaa on kavennettu, jotta ulkoapäin matalaan autoon jalan laittaminen ja vastaavasti autosta jalan ulos laittaminen onnistuisi muiltakin kuin akrobaateilta. Onhan auto nimittäin kokonaiset 123cm korkea, hyvä jos taivun edes sen korkuisen riman ali. Tiukan puvun ja vanhan Evoran kanssa olisin joutunut noloihin tilanteisiin, repeämisiltä ei olisi vältytty. Kun autoon pääsee sisälle, on vaikea uskoa olevansa Lotuksessa. Matkustamo on ylelliseen tapaan verhottu kauttaaltaan nahalla ja kaikki vaikuttaa huolellisesti viimeistellyltä. Evora 400 ei ole Elisen tai Exigen tapainen pelkistetty ajosuorittaja, vaan Lotus on pitkästä aikaa halunnut tehdä klassisen Espritin kaltaisen ylellisen ja mukavan, arkikäyttöön sopivan urheiluauton. Autoon on mahdutettu myös kaksi pientä takapenkkiä, joista löytyy isofixit. Etuistuimet ovat kevytrunkoiset ja siten verrattain ohuet, joten takana voi sanoa olevan jopa jalkatilaa. Evoran mukavuusvarustelu sisältää myös istuinlämmittimet, ilmastoinnin, keskuslukituksen, peruutuskameran ja -tutkan, sekä viiden kaiuttimen äänentoiston subwooferilla, jota ohjataan isolta media- ja navigaationäytöltä.

Miten herätetään 400 hevosvoimaa hiljaisesti?

Ajonesto pois, virrat päälle, moottori henkiin käynnistyspainikkeesta! Toyotan sukua oleva 3,5 litrainen V6 moottori Edelbrockin mekaanisella ahtimella herää sikeästä unestaan vihaisena. Peruutan murisevan auton ulos tallista sateeseen, tuntuu kuin auto olisi vihainen minulle siitä, että herätin sen kesken unia sateeseen likaantumaan. Samalla tajuan, että kello todellakin on 5:30 sunnuntaiaamuna, ja että naapurin lapsiperhe nukkuu (tai vielä äsken nukkui) aivan tallin yläpuolella. Ette voi uskoa miten äänekäs ja vihainen auto Lotus Evora 400 on! Jos olet hankkimassa Evoraa ja aiot ajaa sillä radalla, varmista etukäteen radan melurajat, sillä Evora 400 ylittää ne lähes varmuudella. Kierroslukumittarin näyttäessä tasaiset 5.000 kierrosta, on Evoran meluarvo 100dB. Suositeltu turvallisuusraja tälle äänitasolle on korkeintaan 15 minuuttia. Pahimmillaan Evorasta lähtee 119dB ja suositusten mukaan kaikki yli 115dB meteli on alle minuutinkin kestoisena kuulolle vaarallista, niin äänekäs se on.

Edessä on yli 200 kilometrin ajorupeama ensin yhteen suuntaan, mutta valtaosa siitä pois pääväyliltä pitkin maalaisteitä. Ensimmäinen tunti sujuu kaatosateessa rauhallisesti huristellen kohti aamiaispaikkaa ja retken muuta seuruetta. Vettä on satanut jo muutama päivä aivan saavista kaataen, ja sen huomaa myös tiellä. Urat ova muuttuneet kanaviksi ja paikoin kaistojen läpi virtaa valtavia jokia. Tästä huolimatta, Lotus Evora istuu tiessä kuin liimattu eikä missään kohtaa tarvitse jännittää äkäisen auton karkaavan käsistä. Niin voi käydä, oikeasti. Ajoihan jopa Jeremy Clarkson BMW M135i:llä ulos Top Gear -testiradalta suoralla vesisateessa.

Lotus, Ferrari, Mercedes, Porsche, Audi – matkakumppaneita joka lähtöön

Muu seurue odottaa jo aamiaispaikaksi sovitun linnanpihan parkkipaikalla. Miksi halusin sitten Lotus Evora 400:n juuri tätä retkeä varten? Linnanpihalla on kova kattaus enkä puhu nyt aamiaisesta. Ferrari 348ts, Audi RS4, Porsche Boxster, Mercedes-Benz SLK 55 AMG ja SLK 200 kaikki odottavat Evoraa, eikä kuulemma ollut vaikea arvata milloin olin lähellä. Muistutus siitä, että vaikka itse oletkin jo kuuroutunut Evoran sisällä, niin muut kuulevat sinut silti. Puhe aamiaispöydässä vaihtelee Ferrarin huoltotoimenpiteistä kunkin historian varrella omistamiin autoihin, kaikki ovat niin sanotusti automiehiä tässä porukassa. Kun kuljettajat on tankattu hienon linnankrouvin ravintolassa, on aika jatkaa matkaa letkassa kohti autojen välitankkauspistettä, vajaan tunnin ajomatkan päässä sekin. SLK:t ottavat letkan ääripäät ja ohjastamme autot nopealle maantielle, jossa on sopivasti mutkia ajamisen iloa lisäämään. Vaikka tahti on rauhallinen, Evora asettuu sujuvasti pehmeään matka-ajoon kruisaillen. Paikoin vesi on lähes vallannut tiet ja joudumme väistelemään pahimpia virtauksia hitaasti, mutta Evoran 410 Newtonmetrin vääntö riittää hyvin kiihdyttämään takaisin matkanopeuteen vaihteita vaihtamatta. Tarvittaessa tämä Lotus ottaa äkäisesti kierroksia vaihteesta huolimatta ja vaste on välittömän räjähtävää, tuntuu kuin istuisi ydinvoimalan kyydissä!

Letka kurvaa huoltoasemalle, joka on hyväksi havaittu jo monet aiemmat vuodet. Pisimmän matkan taittanut janoinen Ferrari kaipaa lisää menovettä ja loppuseurue jaloittelee tutustuen tarkemmin toistensa autoihin. Lotuksen virallinen keskikulutus on 9,7 litraa sataselle, mutta kuten virallinen maahantuojan sivustokin ilmoittaa ”Auton normaalikäytön kulutukseen vaikuttavat lukuisat seikat, mm. ajo-olosuhteet, auton varustelu ja kuljettajan ajotapa.” Siinä missä Mercedes ja Porsche ovat varsin tavallisia ja tuttuja urheiluautoja, on Lotus jo harvinaisuudessaan eksoottinen, eikä Evorakaan ole se tyypillisin  Lotus. Varsinkaan tämä nimenomainen Evora, täysmustana vanteita myöden ja kirkuvan punaisella nahkasisustalla. Onko Lotus Evora 400 sitten superauto? Se todellakin näyttää siltä. Entä lukujen puolesta? Huippunopeus 300 km/h, teho 406 hevosvoimaa, 0-100 km/h 4,2 sekunnissa, paino vaivaiset 1395 kilogrammaa. Keulan muodokkaat ilmanottoaukot toimivat yhdessä perän diffuusorin ja spoilerin kanssa, joiden ansiosta Evorassa ei ole lainkaan aerodynaamista nostetta, ja huippunopeudella aerodynaamikka tuottaa jopa 23 kilon downforcen. Evora on tehtaan historian nopein tuotantoauto ja ansaitusti puhdasverinen, keskimoottorinen superauto. Lotus on lanseerannut Evoran isosti myös USA:ssa, ja yleensä eurokriittinen lehdistö on rakastunut uuteen Evoraan. Sen ei sanota ainoastaan haastavan Porschen, vaan olevan parempi. Auts.

Raakaa kiihtyvyyttä

Koska letkassamme Lotus on ainoa kunnon navigaattorilla, otan kärkipaikan. SLK 55 AMG asettuu toiseksi. Tie vaihtuu suoremmaksi ja astetta nopeammaksi, nopeusrajoitusten vaihdellessa 60-100 km/h:n välistä. Luvassa on myös paljon risteyksiä, joten nyt pääsen testaamaan Evoran raakaa kiihtyvyyttä. Se tunne kun kiihdytät paikaltasi moottoritienopeuteen! Evora huutaa vihaista raivoa ja SLK 55 AMG pienenee peruutuspeilissä – siitä huolimatta, että tiedän sielläkin olevan kaasun pohjassa. Mercedeshän on kenkälaatikon kokoinen mielipuolinen raketti, jossa on 5,5 litrainen V8!! AMG:n pakettiraketti on paperilla 0,7 sekuntia nollasta sataan Evoraa hitaampi, joten Lotus todellakin toimittaa mitä lupaa. Hitaiden paikkojen kohdalta Evora ärjyy takaisin sataseen nelosvaihteelta sellaisella vimmalla, ettei ole mitään syytä epäillä sen pääsevän huippunopeuteensa. Räjähtävä kiihdytys ei tunnu loppuvan. Koskaan.

Kolme tuntia lähdön jälkeen Evora johtaa joukon perille ylpeästi. Evora 400 on aikuinen, isoksi kasvanut ratapeli, joka osaa käyttäytyä myös italialaisten rantabulevardien tyylikkäillä reviireillä. On vaikea keksiä syitä olla suosittelematta sitä. Toki suuri yleisö ei sitä tunne, tai sen kykyjä, mutta onko sillä edes väliä? Tiedän ratin takana, että tätä eksoottisempaa, raaempaa ja suorituskykyisempää autoa en voisi saada tähän rahaan. Evora 400 on kalliimpi Lotus kuin mihin meistä kukaan on tottunut pitkään aikaan, mutta Evoraa pitääkin verrata Porsche 911 Carrera S:n ja Jaguar F-type R Coupe:n hintoihin. Ja yht’äkkiä Evoran 160.000 euron hintalappu Suomessakin alkaa tuntua halvalta.

Tunnelinäkö

Noin kahdensadan kilometrin paluumatka sujuu nopeinta reittiä moottoritietä pitkin. Vaikka Evora 400 on matala, asfalttia viiltävä keskimoottorinen superauto, on siinä helppo löytää mukava asento ja antaa auton kuljettaa sinut rauhallisesti ja mukavasti kohti illan hämärää, pitkän päivän jälkeen. Mutta, tunnelin kohdalla sisäinen pikkulapseni pääsee irti, hiljennän vauhtia, avaan ikkunan, varmistan että pakoputkiston suoravirtausnappi on kytkettynä, vilkaisen nopeasti eteen ja taakse, tiputan vaihdetta kolme pykälää alas ja isken kaasun pohjaan… aika pysähtyy. Tunneli muuttuu silmissäni vilkkuvaksi putkeksi ja kakofoninen melu raastaa korviani irti. Taivaallisen täydellistä… Seuraavan tunneliin ajaessa huomaan saaneeni yleisöä, vierellä olevat autot jäävät odottamaan Evoran riuhtaisua tunnelin vapauteen suunpielet ja peukalot ylhäällä. Tänä iltana Evora 400 ei mene talliin. Viereisellä parkkipaikalla on kuin sattuman oikusta tyhjä parkkipaikka vanhan Ferrari F355 Spiderin vieressä, siinä on hyvä olla.