Nostalgiafiilistelyä 1980 -luvulta: Volvo 340

Volvo 340 DL

Oltuani joskus nuori, oli vanhemmillani Volvo 340. Kyseinen auto on sittemmin mennyt lunastukseen jonkun hörhön ajettua sen perään. Nytten, kun aika on kullannut muistot tuosta kulkineesta, pääsin koeajamaan kaverini Pasin Volvoa. Vanhempieni autosta poiketen Pasin auto on variaattorivaihteistolla, sekä hatchback. Vanhemmillani oli siis manuaalivaihteinen sedan. Luulen, että vastaavanlaisia autoja, mitä kaverillani on, ei enää paljoa Suomen teillä liiku: vuosimalli 1988, sekä mittarilukema vain 93tkm. 90 tkm:n huolto on vieläpä tehty merkkiliikkeessä vuonna 2013, kuten kaikki muutkin tämän kyseisen yksilön huollot. Tästä todisteena merkkiliikkeen leimoin varustettu huoltomerkintä. Mitään varustepröystäilyä tämä koeajoauto ei ole, mutta mitä muuta mielenkiintoista tuli vastaan?

Koeajoauto

Volvo 340 dl

Volvo 340 esiteltiin alkujaan DAF -merkin alla, mutta sittemmin yrityskauppojen myötä autot ruvettiin valmistamaan Volvon merkin alla. Liekkö yrityskaupalla ja DAF -historialla vaikutusta siihen, että Volvo 340 on valmistettu Hollannissa. Autossa on Renaultin valmistama 1,4 -litrainen bensakone, jotenka tehoja ei auton ikä huomioiden liikaa ole. Variaattorivaihteiston tehdessä ajamisesta mielenkiintoista. Kaverini omistaa kaksin kappalein koeajossa ollutta Volvon 340 mallia, joista toinen on tämä vähempi varusteltu, ja toisen sisältäen runsaasti alkuperäisiä lisävarusteita.

Volvo 340 dl

Volvo 340:n jälkeen tuli markkinoille ensin 440 ja 460, sittemmin C30, S40, V40 ja V50. Sittemmin markkinoille on jäänyt V40. 340:n tehokkaampi versio on 360, joka oli kaksilitraisella koneella. 340 pysyi tuotannossa vuodesta 1976 aina vuoteen 1991 saakka, mallimerkintöjen hieman muuttuessa joskus 80 -luvun alkupuoliskolla.

Koeajo

Volvo 340 dl

Autossa ei ole ohjaustehostinta. Ajoasento säätyy manuaalisesti. Muutenkin kaikki tässä autossa henkii menneitä vuosikymmeniä. Mutta yksi asia on sama – tällä autolla ajetaan samoin, kuten nykyäänkin automaattivaihteistoilla. Auton variaattorivaihteisto on portaaton. Meininki vaihteiston suhteen on siis sama, kuin moottorikelkoissa, tai nykyajan hybrideissä (-> idealtaan sama, kuin CVT -vaihteisto). Se mikä tuo jännän lisän ajoon, on alennusvaihteisto. Alennusvaihteisto on ohjekirjan mukaan tarkoitettu liikkellelähtöön perävaunua vetäessä, sekä Alpeille mäkiseen maastoon.

Volvo 340 dl

Alennusvaihteiston tunnistaa vaihdekepin alapuolella olevasta mustavalkoisesta neliöstä. Siitä painamalla vaihteisto hakee optimaallisinta vääntöaluetta hieman korkeammilla kierroksilla.

Liikkeellelähtö hoituu helposti. Ensimmäisessä liikkellelähdössä auton perässä oli perävaunu, koska kyseessä oli kaverini muuttopäivä. Koeajon aikana oli siis tarkoitus viedä myös muuttokuormaa uuteen kotiin. Varsinkin isommilla teillä ohjaustehostimen puute ei haittaa laisinkaan, vaan päinvastoin – tuntuu tuovan jonkunlaista vakautta menoon. Perävaunuakin oli ihan kohtuullinen vedellä perässä, ainakin kun kyydissä oli vitriini ja tv-taso, jolloin painoa ei kerry liikaa. Mielestäni kohtuullinen matkavauhti tällä autolla asettuu jonnekkin 80-100km/h tietämille. Se mikä tuo jännän lisän ajoon, on moottoriäänet, jotka variaattorivaihteiston takia kuuluvat sisään lähes samoina koko ajon ajan. Mitään vaihteen vaihdosta johtuvia nykäyksiä ei tunnu, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Nykyään en kauheasti tiedä enää vastaavia vaihteistoja olevan pelkästään polttomoottoriautoissa, portaattomien vaihteistojen ollen pitkälti hybridien ja sähköautojen temmellyskenttää.

Museorekisteriin?

Volvo 340 dlKaverillani on aikeet pistää Volvonsa vielä museorekisteriin. Siihen on kuitenkin aikaa vielä sellainen 1.5 -vuotta, jotenka nähtäväksi jää, tullaanko tätä autoa vielä paljonkin entisöimään ennen sitä. Kaikki vaikuttaa kuitenkin huolellisesti pidetyltä, ja ennenkaikkea ikäisekseen vähän ajetulta. Jotenka museotarkastusta odotellessa. Autoa museorekisteröitäessä kaikki mahdollinen tullaan tarkistamaan läpi pykälän tarkemmin kuin normaalissa katsastuksessa, joten kaiken on syytä olla kunnossa ja entisessä loistossaan.

Lopputulema

Volvo 340 dl

Koeajosta oli kaverini kanssa jo vuosia puhe. Mielestäni oli hienoa päästä koeajamaan tämä hyvin pidetty harrasteauto, joka ainakin itselläni tuo hyviä muistoja pintaan. Koeajo sai minut haaveilemaan siitä, että minäkin osaisin korjata autoja, ja omistaisin joskus oman harrasteauton. Myönnetään, että tämän hetken autotekniikan osaaminen riittää lähinnä renkaiden ja öljyn vaihtamiseen. Mutta haaveita pitää olla. Ainakin omalla kohdallani tarvitsen aina jotakin, mitä odottaa. Toivossa on hyvä elää. Koeajoauton omistajan tulevaisuuden visioista tiedän, että mikäli auton omistajalla vain aika riittää, saatetaan jompi kumpi hänen harraste -Volvoistaan nähdä jonain kesänä Volvojen kokoontumisajoissa. Mikäli siis vain aikaa auton omistajalla on. Mutta katsellaan, ja annetaan ajan näyttää sen asian. Toisin kuin yleensä blogissani, kaverini Volvot eivät ole myynnissä.

Volvo 340 dl

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *