Ostin Toyota Priuksen, mutta miksi?

Aika monella tutulla on ollut mielikuva, että omistaisin sähköauton, esimerkiksi Teslan. Mutta ei todellakaan, meillä kotitalouden autona oli vielä tänään aamulla Sininen Salama, eli Skoda Fabia Combi. Vuosimalliltaan 2008 ja moottoriltaan 1.4 TDI – eli se pahin mahdollinen pienhiukkasten tuottaja.

Fabia hommattiin aikanaan mahdollisimman rationaalisesti: Tarvittiin taloudellinen, mutta kuitenkin uusi ja tilava auto juuri kolmihenkiseksi muuttuvalle perheelle. Varustelun ainoa vaatimus oli ilmastointi, mutta sehän oli käytännössä vakiovaruste kaikissa uusissa autoissa jo 2008. Eikä silloin pienhiukkasista tiedetty.

Muistan vielä käyneeni lastenvaunujen kanssa autokaupassa mittailemassa takakontteja. Esimerkiksi Volkswagen Golf tippui lastenvaunutestin perusteella pois, samoin Golf Plus. Skoda Fabiakin oli tiloiltaan kelvoton, mutta noheva myyjä vihjaisi että tilavampi Combi-malli on tulossa muutaman kuukauden päästä. Ja sellainenhan sitten odotettiin ja lopulta koeajettiin ja tilattiin.

Puhelu tehtaalta toimitetusta autosta tuli Kätilöopiston sairaalaan, samalla kun tärkemäpi pienempi toimitus oli juuri edellisenä aamuyönä tullut.

Uuden karhea Skoda Fabia Combi ikuistettuna keväällä 2008 Helsingin Etelä-Haagassa.

Uuden karhea Skoda Fabia Combi ikuistettuna keväällä 2008 Helsingin Etelä-Haagassa.

Kaikkien aikojen ensimmäinen omaan blogiini päätynyt autokoeajoni oli vuonna 2013 uusi Prius PHEV. Auto teki lähtemättömän vaikutuksen ja mainitun Japaninihmeen jälkeen olen pyrkinyt ajamaan joka ainoan Suomeen tuotavan sähköistetyn mallin. Tähän asti se on sujunut melkein täydellisesti, mutta kohta enää ei. Tämä on positiivinen ongelma.

Prius ei voita kauneuskilpailuja. Eikä kiihdytyskilpailuja. Sen sisusta sopisi malliesimerkiksi Wikipedian kohtaan “Muovinen”. Priuksen pienen pieni 1-värinen vihreä pistematriisinäyttö muistuttaa camp-huumorin hengessä ensimmäisestä Nintendo Gameboystä.

Mutta Prius on voittanut luotettavuuskilpailuja. Japanilaiset ylipäätään loistavat katsastus- ja tienpäällejättötilastoissa. Ja Prius on usein aivan kärkikahinoissa. Prius on myös vakiovarustelultaan, sähkötekniikaltaan ja Atkinsonin kierrollaan insinööriteknisesti mielenkiintoinen. Taksikuskien kanssa jutellessa Prius saa aina kehut luotettavuudesta ja matalalista käyttökustannuksista.

Ja huomatkaa miten sen pyöreä kattolinja muistuttaa kovasti Model 3:sta tai Model X:ää.

Markkinoille tullessaan Prius oli valtavasti aikaansa edellä. Sähkömoottorin ja bensakoneen yhdistämisestä oli varmaan monessa autoinssien saunaillassa puhuttu, mutta Toyota meni ja teki sen. Ja myi niitä miljoonia.

Juuri luotettavuus tuli Fabian murheeksi. Mikään auto ei ole ikuinen. Kaikissa autoissa näkyy 160 000 ajettua kilometriä ja kahdeksan kesää ja talvea avoimen taivaan alla. Vähitellen huoltokustannukset vain kasvoivat niin suureksi, että uusi auto alkoi tuntua järkevältä.

Suomessa Toyota Prius oli myyntiin tullessaan nuorelle perheelle aivan liian kallis, 40 000 euroa. Nyt sen sai vähän käytetynä hieman yli 20 000 euroon. Ja vaihdossa pystyi antamaan vielä Fabian, jonka arvo oli hivenen enemmän kuin veronmaksajien kustantama romutusraha.

Myös PHEV-Priuksia olisi ollut saatavilla, mutta ajokilometrit ovat meillä niin pieniä että en katsonut tarpeelliseksi sijoittaa sitä muutamaa lisätonnia tällaiseen autoon. Ympäristöarvot toteutuvat meillä ensisijaisesti polkupyörien ja joukkoliikenteen tehokkaalla käytöllä, ei niinkään yksityisellä sähköajolla. Täyssähköautot puolestaan ovat joko liian kalliita (Tesla) tai sitten kuitenkin vielä parin, kolmen vuoden päässä kantamansa osalta (Model 3).

Ikävä kyllä Eurooppalaisista sähköautoista on todettava se, että meidän ajoon kantaman ja hinnan suhde ei vielä ole kohdallaan. Eikä laturiverkon luotettavuus. Toyotasta taas on sanottava, että niin hyvin hallussa ollut sähköisten voimalinjojen edelläkävijyys on hukattu. Nyt pelataan kädestä yhtä ainoaa korttia, vetyä, ja tällä kierroksella Toyota on all-in.

Eräänlainen kehän sulkeutuminen on tapahtunut. Auto, joka kymmenen vuotta sitten oli scifiä ja haluttavuutta mutta helkkarin kallis (kuin Tesla) nykyään seisoo tuossa pihassa täysin todellisena.

Ehkä kymmenen vuoden päästä tämän päivän pienten vauvojen isien pihoissa seisoo Tesloja samalla tavalla.

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala

Maksoin autosta normaalin markkinahinnan. Tästä blogista ei ollut myyjän (Keravan Autosalpa) kanssa puhetta kaupanteon yhteydessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *