Renault Zoe vie ilman pikalataustakin pitkälle

Ranskalaiset tekevät asioita välillä vähän eri tavalla. Tämä tuntuu pätevän niin ruokaan, rakennusarkkitehtuuriin kuin autoihinkin.

Sähköautojen osalta Renaultin Zoen selkein verrokki on Nissan Leaf. Molemmat ovat saman konsortion tekemiä, pienehköjä, edullisemman hintaluokan täyssähköautoja. Neliovisia ja viidelle rekisteröityjä. Tehoja ei ole älyttömästi, mutta sähkömoottorin luonteesta johtuen autot lähtevät paikaltaan ripeästi matkaan, täyteen lastattuinakin. Kiihtyvyys kahdeksastakympistä sataselle on kuitenkin jo laiskaa. Zoe on tehty kaupunkien nykivään liikenteeseen, ja siellä auto on parhaimmillaan.

Renault Zoe esiteltiin Pariisissa 2010, ja jo silloin auto pesi ajoakun kantamallaan kilpailijansa. NEDC-kantamaksi luvattiin 210 km, kun vastaava lukema uusimmalla Nissan Leafillä on 200 km ja Volkswagen e-Golffillakin 190 km. Uusi tämän vuoden Zoe pitää sisällään uuden moottorin, jolla kantamaa on saatu puristettua 30 km lisää. Zoe oli myös ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen sähköauto, jossa oli vakiona energiatehokas ilmalämpöpumppu lämmittimenä.

Käytännössä koeajossa ollut 2013-malli kulkee kesäkeleillä maantiellä noin 140-160 km.

Koeajossa ollut Zoe näytti ladatessaan kojelaudassa akuston varaustilan.

Koeajossa ollut Zoe näytti ladatessaan kojelaudassa akuston varaustilan, sekä jäljellä olevan latausajan. Erittäin hyvä toiminto.

Zoe on pikkuauto, hyvine ja huonoine puolineen. Se on ahtaissa paikoissa kätevä mutta pitkällä matkalla täyteen lastattuna hivenen ahdas. Toisin kuin Leafissä, Zoessa on ratin etäisyyssäätö mikä helpottaa huomattavasti mukavan ajoasennon löytämistä. Koeajoversiossa oli lisäksi mm. peruutustutka auttamassa parkkipaikalla.

Keskikonsoli on selkeä. Pieni kosketusnäyttö toimii ehkä hieman loogisemmin ja paremmin kuin Leafissä, ja kuskille ja kartturille on nappulat sopivan selkeästi jaossa. Takakontti on pikkuautoksi suuri, ajoakku on hienosti saatu mahdutettua takapenkin alle. Tämä tosin nostaa takapenkkejä aika ylös, ja syö muutenkin pientä päätilaa matkustajilta.

Auto – sekä vuokralle että omaksi

Ranskassa kaupankäynnin malli on tehty vähän eri tavalla. Sen sijaan että koko auto myytäisiin asiakkaalle, myydään auto ilman akkua. Ja akku sitten vuokrataan määräajaksi. Tämä johtaa auton huomattavan edulliseen ostohintaan, mutta ajokilometreistä riippuen noin 40-80 euron kuukausimaksuun akuston osalta. Tällöin auton käytön kustannusrakenne muistuttaa polttomoottoriautoja.

Suomessa kuitenkin verottaja suojelee kansalaisia tällaiselta paheelliselta vaihdantakäytännöltä. Auto joko myydään tai vuokrataan, mutta ei kaupustella osittain! Niinpä Zoeta ei meillä ole kaupoissa eikä maanteillä nähty.

Nyt Renalt on kuitenkin tuonut myös täyden auton valikoimiin. Esimerkiksi briteissä korkeimmalle varustellun Zoen hinta akkuineen on noin 20 000 puntaa, eli noin 28 000 euroa. Tuonti Suomeen ja hinnoittelu täällä jäävät nähtäväksi. Briteissä hintaa kuitenkin laskee valtion suora tuki sähköautoille, jota Suomessa ei ole.

Zoen kojelauta ei onneksi muistuta avaruusalusta, vaan ihan tavallista pikkuautoa.

Zoen kojelauta ei onneksi muistuta avaruusalusta, vaan ihan tavallista pikkuautoa.

Sähköä – vaihtovirtana, ei tasattuna

Renault Zoe on omaleimainen menopeli, eikä vähiten latausratkaisunsa osalta.

Mitä nopeammin auton haluaa ladata, sitä tehokkaampi laturi tarvitaan. Tehokkaat laturit tuppaavaat olemaan kalliita, ja siksi sähköautoissa on tavallisesti kaksi latausvaihtoehtoa: keskinopea vaihtovirtalataus, sekä nopea tasavirtalataus.

Nopeimmassa latauksessa laturi on auton ulkopuolella latausasemassa ja se kytketään suoraan auton akkuun kiinni. Näin autoa ei tarvitse varustaa kalliilla laturilla ja silti akku voidaan täyttää noin 20-30 minuutissa.

ZE-merkkiteksti hehkuu juuri silmin havaittavasti, kun lataus on käynnissä. Ulkoisissa merkkivaloissa ei siis edelleenkään ole Nissan Leafin voittanutta.

ZE-merkkiteksti hehkuu juuri silmin havaittavasti, kun lataus on käynnissä. Ulkoisissa latausmerkkivaloissa ei siis edelleenkään ole Nissan Leafin voittanutta.

Zoessa nopea tasavirtalataus on jätetty pois, mutta auton keulalle on tuotu kallis teholaturi osaksi autoa. 2010-vuosimallin Zoe onkin markkinoiden ainoa auto, jossa on 43 kilowatin laturi. Esimerkiksi Teslaan saa lisävarusteena enintään 22 kW “Twin charger” -laturin ja muissa autoissa on tavallisesti 3,6 kW- tai 7,2 kW-laturit.

Nopeinta Zoe-latausta varten pitää olla erityinen 43 kilowatin vaihtovirtalähtö. Niitä Suomessa on vain muutama, ja maailmallakin ne ovat jääneet muiden pikalataustapojen jalkoihin. Näin ollen Zoeta ei paljoa ladata tällä nopeimmalla teholla.

Valmistajakin on huomannut tämän ja tiputtanut uudessa 2015 vuosimallista teholaturin pois ja korvannut sen halvemmalla, Tesla-kuskeille tutulla 22 kW laturilla.

Rellun takaovi avataan mielenkiitoisella, joskin hieman hankalalla vipumekanismilla.

Rellun takaovi avataan mielenkiitoisella, joskin hieman hankalalla vipumekanismilla.

Renault Zoe -omistajan ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Auto latautuu 22 kW liitännästäkin noin tunnissa. Pitkille matkoille tätä autoa ei ole tarkoitettukaan. Kaupunkien parkkipaikkojen yhteydessä olevat julkiset latausliitännät ovatkin yleensä 22 kW tehoisia, mikä tarkoittaa sitä että Teslalla ajavan kollegansa kanssa juuri Zoe-kuljettaja saa niistä eniten irti. Esimerkiksi e-Golffilla kulkeva kanssa-autoilija joutuu parkkeeraamaan tolpalle jopa 6-7 tuntiksi saadakseen tyhjän akun täydeksi.

Zoen ostoa harkitsevan kannattaakin miettiä omia ajotottumuksiaan ja reittejään tarkasti: onko reitillä saatavilla hyvin pikalatureita, vai pelkästään keskinopean latauksen tolppia? Riittääkö pienen auton sisätilat omaan käyttöön? Muuten auto on aivan hyvä. Ja mikä tärkeintä Leafiin verrattuna: Zoe on paljon paremman näköinen!

Renault Zoe ei toistaiseksi ole Suomen Renaultin tuontiohjelmassa. Tulevaisuus näyttää, aletaanko niitä tuomaan, mutta toistaiseksi Suomen täyssähköautomarkkina on hyvin pieni.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *