Uusi Avensis – Eurooppalainen Toyota

Toyota Avensis

Toyotan lippulaivaa lähdettiin koeajamaan suuren maailman tyyliin Sveitsin Alpeille. Matka alkoi Genevestä, jossa lentokentän juuressa sijaitsevan hotellin eteen oli pysäköity vino pino uusia Avensiksia, joista pääsimme itse valikoimaan mielenkiintoisen matkakumppanin. Minun ja ajoparini menomatkan autoksi valikoitui hakemaan lähdetyn bensa-automaatin sijaan diesel-manuaali, mutta ensin mainittua päästiin ajamaan onneksi toisena ajopäivänä.

Auton esittely on helpointa aloittaa ehkäpä ulkonäöstä, joka tässä malliuudistuksessa on ollut myös olennaisessa osassa. Ennakkoonhan pohdin uudistuksen mukailevan lähinnä yleistä merkin nykyilmettä. Olen jo joissain malleissa pistänyt merkille että esim. perävalojen design on lähentynyt Lexuksen linjaa ja livenä se kuva kyllä vahvistui – sedanin perä kokonaisuudessaan on allekirjoittaneen silmään hyvin Lexusmainen. Muutoin auto tuntui silmämääräisesti hoikistuneen ja oli se vaa’llakin sitä ainakin nimellisesti tehnyt. Uuden Avensiksen ilme viestii sporttisuutta, eikä se ainakaan vähene mikäli alle valitsee matalan profiilin renkaat – ajon sporttisuus on kuitenkin asia erikseen. Kokonaisuudessaan ensivaikutelma oli että autossa oli jonkin verran vanhaa ja jonkin verran uutta, enemmän kuitenkin jälkimmäistä.

Toyota Avensis

Toyota Avensis

Mutta kaikessahan on aina yksi mutta. Lehdistötilaisuuden tietovyöryn läpi käytyäni osasin kiinnittää huomioni yhteen ominaispiirteeseen, jonka toivotaan piirtyvään alitajuisesti Avensiksen tunnusmerkiksi kansan silmissä: “the viikset”. Avensiksen ominaisin piirre ovat ehdottomasti päiväajoon tarkoitetut led-ajovalot – ne kun muodostavat viiksimäisen kuvion. Kuvat kertonee tässä kohtaa kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Silmämääräinen tutkailu jatkui kuskin paikalla ja johti hetkellisesti lähes pieneen hengen salpautumiseen nappimeren keskellä – luovuinhan vasta lauantaina Citroen C4 Cactuksesta, jonka ratti oli jokseenkin riisutumpi. Eikä tätä voi laskea varustellun mallin synniksi, sillä sedan-mallissa alimmalla “Life”-varustetasolla monitoimiohjauspyörä lukeutui myös pakettiin. Tässä on toki puolensa ja puolensa. Toisaalta on hyvä, että mittariston sekaan on tuotu näyttö joka kertoo nopeuden, kulutuksen, kantaman sekä muuta hyödyllistä tietoa ja että sen kaveriksi löytyvät ohjaimet suoraan ratista, mutta kyllä voi mennä hetki, että nappimäärään tottuu. Toisaalta kyllähän sitä reissun päätteeksi osasi sentään raakoja perustoimintoja ratistakin käyttää: säädellä äänenvoimakkuutta (popitimme Toyotan muistitikulla tarjoamalla soittolistalla, jonka oli koonnut hotellin “talon DJ”) ja selailla sitä mittariston näyttöä.

Muuten vaikutelma oli hyvin toyotamainen: mustaa, siistiä, hillittyä. Ja paljon nappeja.

Toyota Avensis

Toyota Avensis

Nappulamerellinen tunnelma jatkui keskipaneelin monitoiminäytön kohdalla. Näytön ympäriltä löytyy 8 nappulaa ja ilmeisesti valikkojen välillä voi suhailla myös oikean puoleisellä pyörönapilla – ainakin navigaattorissa toimi zoom-nappulana. Onneksi näyttö toimii myös kosketuksella, sillä koin sen jotenkin suoraviivaisemmaksi tavaksi käyttää näytön toimintoja. Joku muu voi kuitenkin olla toista mieltä. Pääasiallisessa käytössä olivat navigaattori ja musiikkisoitin. Jälkimmäinen saa pisteitä “oma-aloitteisuudesta” – tökkäsin soittolistan sisältäneen USB-tikun paikalleen ja musa alkoi heti soimaan.

Navigaattori puolestaan on oma lukunsa. Sen kanssa ei pitäisi pelätä myöhästyvänsä, sillä vaikka ajelimme alinopeutta useaan otteeseen, ETA tuntui aina vain lyhentyvän. (Se kyllä rauhoitti stressatessani siitä että  ollaan ajoissa paikan päällä kun kännykän kello ei päivittynyt oikeaan aikaan.) Miesoppaamme tosin olin hieman kykenemätön taivuttamaan suomen kielen sanoja oikeissa sijamuodoissa, naisääni oli siinä kuulemma hieman kyvykkäämpi. Liikennetiedotteita järjestelmä kuitenkin vastaanottaa ja paluumatkalla mekin saimme varoituksen ruuhkasta ja valitsimme kierotreitin.

Toyota Avensis

Toyota Avensis

Paras yksityiskohta Avensiksessa löytyi tavaratilasta. Itselleni uusi tuttavuus olivat lastin kiinnitykseen tarkoitetut kiinnikkeet, joita sai liikutella kiskoilla mielensä mukaan. Vaikka tavaratilan peite onkin jo hyvä suoja tavaroiden lentelyä vastaan, mahtuu Touring Sports –farkunkin takakonttiin raskaampaakin tavaraa, jolloin kiinnikkeet eivät ainoastaan suojaa kiinnitettyä lastia, vaan myöskin jokaista matkustajaa.

Toyota Avensis

Silmilläänhän autoa voisi syynätä määrättömiin, mutta aika keskittyä oleelliseen – ajettavuuteen. Autokuntamme tie vei ralli-hengessä kaikista mutkaisinta reittiä niin ennen kuin jälkeen lounaan ja aina loppuun asti. Ajettiin sitä mutkaa oikein olan takaa kun kerta Sveitsissä oltiin. Niin kuivalla kelillä kuin kaatosateessa.

Suurimmat odotukset omalta kohdalta kohdistui alustaan, sillä tiedossa piti oleman pientä jäykistymistä ja olihan meidät syystä tuotu surraamaan Sveitsin mutkateitä. Eikä suotta! Ensin pidettäköön mielessä että jäykkä ei tarkoita automaattisesti kovaa. Avensis on äärimmäisen mukava auto, ei melunnut ainakaan Sveitsin sileillä teillä, varsinkaan sedanissa 1.8 l bensakoneella. Jäykkyys tuli esiin auton vakautena mutkissa, Sveitsissä kun saa mutkaista mutkaisemmillakin osuuksilla ajaa 80km/h, jolloin rajoja pääsee hakemaan. Auto ei todellakaan niiaa dramaattisesti, vaikka moottorijarrutuksen heikosta tehosta johtuen mutkiin sai runtata aika vauhdilla, ellei jarruja olisi halunnut päivässä polttaa läpi.

Toki alusta, kuten ei sporttinen muotoilukaan tästä sen erityisemmin sporttista autoa tee. Vaikka ensimmäisenä päivänä 2.0 l diesel-koneella maksimi heppojen piti löytymän 143 yksilön kohdalla ja vääntöä tällöin on suotu 320 Nm verran, jäimme miettimään olivatko osat hevosista päiväunilla? Alhaisilla kierroksilla moottori on suhteellisen uninen ja 1750 kierroksen kohdalla pikkuhiljaa herätessään alkaa kyllä runttaamaan, mutta silloinkaan ei herätä elämää suurempia tunteita – tosin olen sisällä sydämessäni vähän liian rallikuski. Kaikista suosituimmaksi povattua 1.8 l moottorilla ja automaattilaatikolla varustettua mallia vaivasi hieman sama viivästely. Sport-tilan vaikutus automaatilla oli enimmäkseen vaihteen pakottaminen ja kierroslukujen kasvaminen. Diesel-moottori pääsi oikeastaan näyttämään mehunsa kun painelimme viimeistä serpentiiniä ylös Verbieriin. Jos mutkissa yhtään jäi edellä hidastelevan takia jarruttelemaan ja putosi alhaisille kierroksille, kesti aikansa ennen kuin auto lähti voimalla runttaamaan ylös, mutta jos nippa nappa pysyi 1500 RPM tuntumassa, kiipesi Avensis jytinällä ylös ja ulos mutkasta ilman mutinoita. Tosin eipä kone alhaisillakaan kierroksilla yskähdellyt, oli vain vähän uninen. Sana on muuten osuva kuvaamaan myös sitä kuuluisaa rattituntumaa. Itselleni jäi fiilis, että ohjaus tulee hieman viiveellä. Löysin itseni muutamaan otteeseen yhtäkkiä ohjaamassa pidemmälle kaarteen sisään kuin oli tarkoitus.

Yhdestä asiasta annan Avensikselle täydet pisteet: huolettomuudesta vaikealla kelillä. Omalla kaatosadeosuudellani ajoin motaria, enkä muista milloin viimeksi olisin stressannut niin vähän huonoista ajo-olosuhteista! Suuntavakaus oli ykköstekijä, varmasti ajoa rauhoitti myös ohjauksen ja jousituksenkin jonkinasteinen pehmeys. Eikä turvallisuudentunnetta ainakaan vähennä, että kaikkiin Avensis-paketteihin kuuluu vakiona Toyota Safety Sense, jossa oleellisimpana hätäjarrutusjärjestelmä. Auto valvoo isoveljen tavoin tietä edessä ja jos edessä alkaa näkymään esteitä, herättää auto piipeillä. Mikäli kuljettaja ei reagoi ja nopeutta on maltilliset 80km/h tai vähemmän, auto aloittaa hätäjarrutuksen, joka kykenee laskemaan nopeutta ymmärtääkseni maksimissaan 30km/h. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin ruuhkissa auto voi vaaran uhatessa pysäyttää itse itsensä.

Eritoten auton ohjattavuus oikeastaan on esimerkki siitä, että elämä on valintoja täynnä ja autoja tehdän kuitenkin ostajille – joista valtaosa ei koostu meistä yli-innokkaista wannabe-rallikuskeista.

Toyota Avensis

Veikkaanpa että suurin osa yhä tiellä rullaavista 80 000 Avensiksen omistajista lukeutuu perheellisiin tai keski-iän ohittaineisiin aikuisiin, jotka kaipaavat autoiltaan luotettavuutta enemmän kuin mitään muuta. Vaikka kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa korostettiin yritysmyynnin osuutta, Suomessa puhutaan hyvinkin marginaalisesta  ¼ osuudesta uusien Avensis-mallien myynnissä. Yksityishenkilöitä todennäköisesti puhuttelee ennemmin huolettomuus, kestävyys ja turvallisuus kuin jännittävyys. Joten ehkä moottorit on jätetty ahtamatta turboilla, jotta nämä vuoden 2015 yksilötkin jaksaisivat palvella yhtä pitkään kuin 18 vuotta sitten aloitetun malliston elinkaaren aikana tuotetut vanhemmat sisaruksensa.

Vaikken itse varmastikaan pääasialliseen kohderyhmään kuulu, ymmärrän nyt miksi Suomi ajaa Toyotalla, pitäähän se suomalaiset tiellä. Kun iso osa väestöstä yhä asuu hieman kauempana asutuskeskittymistä – jollei suorastaan korvessa, on autossa olennaisempaa että se päivästä päivään ja vuodesta toiseen vie kyytiläisensä perille uskollisesti kuin että kiihtyy 0-100km/h alle kuuteen sekuntiin. Ehkä auto vastaisuudessa vetoaa suomalaisiin yhä enemmän, sillä malli on alusta loppuun suunniteltu ja tuotettu täällä Euroopassa.

Lisää ajatuksia Avensiksestä löytyy vielä täältä!

1 Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *