Alfa Romeo Stelvio – Ikävä Totuus

Alfa Romeo Stelvio, tämän auton kohtaaminen on ollut vaikeaa. Kyseessä on nimittäin taas kerran katumaasturi, täydellisen auton täydellinen vastakohta. Tämä on myös Alfa Romeon ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, SUV. Luet nyt tämän kirjoituksen liki kolmattakymmenettä versiota, sillä mielipiteen muodostaminen ei ollut ihan yksioikoista. Ajattelin, että kilpakumppaneiden koeajaminen selkeyttäisi ajatukseni, mutta Mercedeksen GLC ja Volvo XC60 todistivat vain kaikkien kolmen olevan liian erilaisia. Sattumoisin oman koeajoni jälkeen entisten Top Gear -juontajien uusi ohjelma Grand Tour vertaili ohjelmassaan Alfa Romeo Stelvion, Range Rover Velarin ja Porsche Macanin. Ohjelma yllätyksettömästi vahvisti Clarksonin, Hammondin ja Mayn ajatukset – katumaasturit ovat edelleen hyödyttömiä. Jeremy Clarksonin omassa koeajossa Stelvio sai lähes synninpäästön, toisin kuin Audi Q5. Olen todella pahoillani, jos omistat Audi Q5:n ja satut lukemaan tuon jutun vasta nyt. Katumaasturi sopii ehkä hyvin VW:n, Mercedeksen ja Volvon mallistoon, mutta onko oikein, että jopa Alfa Romeo on samassa muodissa mukana?

Harva voi ymmärtää, miten paljon FCA-konsernin edesmennyt pääjohtaja Sergio Marchionne on tehnyt Fiatin ja Alfa Romeon pelastamiseksi. Giulian lanseeraus kesti vuositolkulla odotettua pidempään, sillä Marchionne palautti auton aina takaisin suunnittelupöydälle, kunnes se oli täydellinen. Moni on sanonut, että Giulia on kuin neliovinen Ferrari. Sen enempää on vaikea perheautolta toivoa. Alfa Romeo esitteli jo vuonna 2003 katumaasturin konseptiauton, mutta kenelläkään ei ollut siitä hyvää sanottavaa. Alfalta on kuitenkin sanottu, että mallistoa ohjaavat jatkossa isot markkinat, siis USA ja Kiina. Mutta Marchionnen luotsaama Alfa Romeo ei ole voinut tehdä katumaasturia sellaisenaan. Kaikki Alfan viimeaikaiset mallit jakavat myös osaamista Ferrarin ja Maseratin kesken, sillä uusi Alfa Romeo tekee vain autoja, jotka ovat ylivertaisia ajettavuudeltaan. Entä kun kyseessä on katumaasturi, jotka ovat ajettavuudeltaan kaikkein huonoimpia? Tuskin yksikään valmistaja selviää tänä päivänä ilman katumaastureita, ja Marchionne tiesi tämän. Emme tule valitettavasti(?) enää näkemään pieniä ja edullisia etuvetoisia Alfa Romeoita, kuten MiTo tai Giulietta. Älkää yllättykö, jos seuraava Giulietta onkin SUV.

Giulia on lainannut Stelviolle pohjarakenteen, mutta 22cm korotettuna. Sisustus ja moottorit ovat molemmissa lähes identtiset. Sisällä istuessa Stelvion tunnistaa lähinnä siitä, että huomaa istuvansa ympäristöönsä nähden hieman korkeammalla. Koska myös Giulia on saatavissa nelivetoisena, Stelvioon on ollut helposti lainattavissa sama auton pohjarakenne sekä voimalinja moottoreineen ja vaihteistoineen. Giulian osalta ei farmarikorista versiota ole luvassa, vaan Stelvio korvaa tämän. Logiikka on osiltaan ymmärrettävissä katumaasturien myynnin kasvaessa, mutta toisaalta farmarikorinen Giulia olisi parempi ajaa, se olisi paremman näköinen ja siinä olisi todennäköisesti vielä isompi tavaratila kuin Stelviossa. Erikoista Stelvion kohdalla on, että vaikka FCA-konsernissa on paljon maastoauto-osaamista Jeepillä, niin nyt on aika kääntää pöytää. Koodinimellä ”Giorgio” kutsuttu Alfan pohjarakenne aiotaan nimittäin jatkossa jakaa eri Maserati, Jeep ja Dodge -mallien kesken. Alfa Romeoon sijoitetut rahat halutaan saada tuottamaan koko konsernin osalta, ja samalla saadaan kustannuksia alas. Ainakin toistaiseksi Alfa Romeolta puuttuu hybridiversio Stelviosta. Hybridien myyntiä Suomessa vetää tehokkaasti veroetu, sillä autoveron määräytyessä laskennallisten CO2-päästöjen mukaan, saa hybridin ostaja tuntuvasti alennusta paitsi itse auton hinnassa, myös varusteissa, jotka verotetaan niin ikään CO2-päästöjen mukaan.

Alfa Romeo on käyttänyt huomattavan summan rahaa kehittääkseen Giuliasta ja Stelviosta luokkansa parhaimmat autot ajaa. Ja ne myös ovat. Todisteena tästä Giulia ja Stelvio ovat nöyryyttäneet sekä kilpailijoitaan, että paljon tehokkaampia urheiluautoja Nürburgringillä. Ensin Giulia Quadrifoglio nousi tällä legendaarisella radalla maailman nopeimmaksi nelioviseksi ja vuotta myöhemmin Stelvion vastaava versio teki saman ohittaen kahdeksalla sekunnilla Porsche Cayenne Turbo S:n katumaastureiden listalla. Giulia ja Stelvio ovat pitkälle identtiset autot ja molempien autojen Quadrifoglio-versioita (sama teho ja vääntö) ajoi Nürburgringillä sama kuljettaja, Fabio Francia. Stelvion aika 7 min ~52 sek oli 20 sekuntia Giuliaa hitaampi. Katumaasturilla kuljettaja vain joutuu jarruttamaan aikaisemmin ja ajamaan mutkat hitaammin. Kevyempi ja matalampi auto on parempi hallita, ja siksi myös nopeampi ja turvallisempi ajaa.  Stelviolla on kuitenkin merkittävä etu kilpailijoihin nähden – paino. Sitä on vähennetty raa’asti tekemällä korin ja voimansiirron osia kevyestä alumiinista. Stelvion ratin takana istuessa yllättyy siitä, miten kevyesti isokin auto voi liikkua. Korkeallakin istuttaessa auto vain tuntuu kilojaan isommalta. Stelvio painaa 242 kiloa Volvo XC60 T5:sta vähemmän (miksi Volvo, miksi?) ja toistasataa kiloa jopa Porsche Macania vähemmän, tinkimättä turvallisuudesta. Stelvio sai EuroNCAP-testeissä täydet viisi tähteä.

FCA antoi tätä koeajoa varten vajaaksi viikoksi 280 hevosvoimaisen ja nelisylinterisen First Edition -version. Super-versioon verrattuna First Edition tuo läjäpäin varusteita hyvällä könttähinnalla, joten auton hintaa voi kaikesta huolimatta pitää kohtuullisena. Vaikka kyseessä on silmiinpistävän iso Alfa Romeo, en voinut uskoa virallista kiihtyvyyslukemaa, jonka mukaan Stelvion piti kiihtyä nollasta sataan 5,7 sekunnissa, sekunti vastaavaa Porsche Macaniakin nopeammin! Mutta Stelvion teho-painosuhde on uskomattomasti VW Golf GTI:n luokkaa, alle 6 kg/hv. Ketterä kiihtyvyys tekee jopa moottoritiellä ohittamisesta nautinnollista, puhumattakaan maanteistä, jossa Stelvio pääsee todella elementtiinsä. Giulian erinomaiseen alustaan verrattuna jousitusta on tietenkin nostettu, mutta samalla jäykistetty. Ajokokemus ei ole ihan niin mukavan pehmeä kuin kilpailijoissa, mutta ajokokemus on kuljettajalle sitäkin palkitsevampi. Koska viimeksi koit auton ratissa sen tunteen, kuin että auto osaisi ennakoida kaikki ajatuksesi?



Giulian taianomainen, välittömän nopea ohjaus on pidetty lähes ennallaan Stelviossa. Pitkät ja nopeat mutkat voi ajaa helposti tuntien, miten auto nauttii suorittamisesta ja kannustaa kuljettajaa ajamaan yhä paremmin ja tarkemmin. Jos on kuitenkin tottunut normaalin auton tunnottoman kevyeen ohjaukseen, voi Stelvio tuntua kokemattomalle urheiluautomaisen herkältä, sillä korkeassa, painavassa ja pitkässä autossa Giulian supernopea ohjaus saa auton tuntumaan hieman jopa säikyltä. Loivissa mutkissa Stelvio tottelee kuljettajaansa nöyrästi ja nätisti, edes kori ei kallistele mahdottomasti ja Stelviolla voikin ajaa mutkat kilpailijoitaan vauhdikkaammin. Alfan nelivetojärjestelmä ”Q4” on normaalisti takavetoinen, mutta takapään menettäessä pitoa vetoa ohjataan 50/50 eteen ja taakse, jolloin etupäälle annosteltu pito tarraa kiinni ja auto on taas hallussa.

Onko Stelvio kaunis? Hämäävintä ulkomuodossa on sen koko ja korkeus. Emme ole tottuneet näkemään Alfa Romeota näin isona. Olemus on silti sopiva sekoitus Giuliaa ja Maserati Levantea, riippuen mistä kulmasta autoa kulloinkin tarkastelee. Stelvio on möhkälemäisestä muodostaan huolimatta selkeästi tunnistettavissa Alfaksi. Mutta, Alfa Romeon historia on täynnä uskomattoman kauniita urheiluautoja, ja jopa modernit 8C ja 4C aiheuttavat hengenahdistusta muodoillaan ja suorituskyvyllään. Mikä on katumaasturien muotojen tarkoitus, jos se ei ole urheiluautomainen suorituskyky tai maastoautojen laatikkomaisuus? Tästä syystä oikeat maastoautot kuten Jeep Grand Cherokee, Range Rover Vogue tai Mercedes G-sarja näyttävät koostaan huolimatta hyvältä, ne ovat rehellisesti karkeita muodoiltaan tarkoituksensa takia. Katumaasturin ulkonäkö jää vääjäämättä yhtä epämääräisen määräämättömäksi kuin sen perimmäinen olemus ja tarkoituskin. Nykyautojen mittakaavassa ja katumaasturien kasvavassa joukossa, Stelvio on silti poikkeavan hyvin muotoiltu.

Alfa Romeo on tehnyt kahden ääripään autoja. Ensimmäinen ääripää ovat volyymivetoiset, halvat etuvetoiset perusautot, jotka eivät ole koskaan yllättäneet positiivisesti myynnillisesti. Toinen ääripää ovat rajoitetusti valmistetut superautot kuten 4C ja 8C, joiden hinta on järjetön tavallisille pulliaisille, mutta asiantuntijat jonottavat niitä kyynärpäät ja rahatukot ojossa. Stelvio ja Giulia asettuvat tämän skaalan puoliväliin, joka on strategisesti järkevä veto. Toisaalta yhtenä vaihtoehtona voi ajatella Stelviolle läheistä Maserati Levante katumaasturia, jonka 430 hevosvoimainen ja tuplaturboinen V6-bensaversio maksaa hieman alle 160.000 euroa Suomessa, ja joka kiihtyy nollasta sataan 5,2 sekunnissa. Stelvion 280 hevosvoimainen Super versio maksaa noin 66.000 euroa, on erinomainen ajaa keveytensä ansiosta, näyttää huomattavasti Levantea paremmalta, kiihtyy sataseen vain 0,5 sekuntia hitaammin ja säästää sinulle 100.000 euroa. Jos rahaa kuitenkin on, niin Nürburgringin ennätysauton eli Stelvio Quadrifoglion saa myös Levantea halvemmalla, hinta karvan alle 140.000 euroa. Tuon Stelvion 510 hevosvoimainen V6-moottori moottori on muuten suora johdannainen Ferrarin V8-moottorista.

Entä tuo otsikossa mainittu Ikävä Totuus? Vaikka oma valinta ei olisi ensimmäisenä katumaasturi, on kuitenkin kunnioitettava totuus, että Alfa Romeo on onnistunut loihtimaan ensiluokkaisen auton, joka onnistuu luokassaan parhaiten ajettavuudessa ja ulkonäössä. Nämä eivät ole katumaasturin tyypillisiä tai perinteisiä ominaisuuksia, mutta jos jotain olisi saanut etukäteen toivoa Sergio Marchionnelta, olisin valinnut juuri nämä. Jos katumaasturin valinta epäilyttää, on Stelvio helppo valinta ajamisen tunnetta arvostavalle. Ostaja hyötyy Stelviossa paitsi katumaasturin mukavuudesta, myös erinomaisesta suorituskyvystä hintaan verrattuna. Ja jos Stelvio saa Jeremy Clarksoninkin vakuuttuneeksi katumaastureista, täytyy siinä olla jotain hieman elämää suurempaa. Kiitos Sergio, Rest In Peace.

 

Koeajoauton tiedot: Alfa Romeo Stelvio 2.0 bensiini 280 hv AT8 AWD First Edition

Hinta: 75.991 ,83 euroa sekä lisävaruste Bianco Alfa väri +682, 83 euroa

Teho / vääntö: 280 hv / 400 Nm

Vaihteisto: 8-vaihteinen automaatti, valmistaja ZF

Pituus / leveys / korkeus: 4687 / 1903 / 1671 mm

Akseliväli / raideleveys / maavara: 2818 / 1613 edessä ja 1671 takana / 200 mm

Vetopaino jarruin / jarruitta: 2300 / 750 kg

Omamassa: 1660 kg

Tavaratila / istuimet kaadettuna: 525 / 1600 litraa

Rengaskoko: 235/55 R 19”

Kiihtyvyys: 5,7 sek 0-100 km/h

Huippunopeus: 230 km/h

Kulutus kaupungissa / maantiellä / yhdistetty: 8,9 / 5,9 / 7,0 litraa/100km

CO2-päästöt: 161 g/km



1 Comment

Comments are closed.