Auton osto: kahden auto-hipsterin tarina

Alfa Romeo 159

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, kuinka kotitaloudessamme on ollut uuden auton osto esillä. Nettiautoa on kyylätty jo pitkään, mutta viimeinen kipinä ostaa uusi auto syttyi alkuvuodesta.

Millainen käytetty auto?

Auton osto ei ole kuitenkaan ollut lähtökohdiltaan mikään helppo rasti, sillä kotitaloutemme koostuu kahdesta auto-hipsteristä. Olemme tähän asti ajaneet avaimet käteen lyödyllä the Kumisaappaalla, joten auto-haaveita on muhinut toteutettavana. Tällä hetkellä autoon ei kuitenkaan haluttu investoida niin paljon, että tarvitsisi rahoitukseen tukeutua. Jottei kaikkia säästöjä poltettaisi autoon, asettui kipuhintarajaksi jotain alle 10 000 euron valikoimasta, mielellään reilusti alle. Avomiestä lainatakseni, käytettyä autoa ostaessa ostetaan yksilöä, joten tarkkaa rajaa oli vaikea asettaa.

eipä meistä kumpaakaan oikeastaan sytytä millään tasolla ajatus jokseenkin hajuttomalla ja mauttomalla Avensiksella köröttämisestä

Lähtökohtana etsinnälle olivat molempien järkiunelma-autot. Oma haaveeni on ollut omistaa viimeisen mallikerran SAAB 9-3, kun taas avomies on janonnut Alfa Romeo 159:ää, sports wagon –malleina molemmat. Vaikka ensi-istumalta järkevämmältä olisi vaikuttanut ehkä kartoittaa esimerkiksi Opel Astra, Toyota Avensis, sekä muiden vastaavien mallien tarjonta, kävi pian selväksi, että nämä meidän haaveemme eivät ehkä olekaan niin järjettömiä. Esimerkiksi Avensis säilyttää arvonsa niin hyvin jälleenmyyntimarkkinoilla, että katseet olisi täytynyt siirtää huomattavasti vanhempiin malleihin, kuin Alfan ja SAABin kohdalla. Mikäli nyt rehellisiä ollaan, niin eipä meistä kumpaakaan oikeastaan sytytä millään tasolla ajatus jokseenkin hajuttomalla ja mauttomalla Avensiksella köröttämisestä, vaikka kestäviä autoja ovatkin.

Tarkemmin malleja lähdettiin haarukoimaan seuraavin ominaisuuksin:

  • diesel-moottori,
  • manuaalivaihteisto,
  • lohkolämmitin; ja
  • vakionopeudensäädin.

…Eikä ihan karvalakkia.

Tosin jossain vaiheessa hyväksyttävältä alkoi tuntumaan myös bensiini-moottorit, sillä ajoa ei tule niin paljoa, että diesel-moottori maksaisi välttämättä itseään verojen jälkeen takaisin. Pakko silti myöntää, että itseäni kutkutti myös mahdollisuus päästä testaamaan uusiutuvan dieselin toimivuutta. (Tähän väliin mainittakoon, että olen öljy-yhtiön palkkalistoilla.) Etsintä ulottui myös Ruotsiin ja flex-fuel-autoihin. Niiden verokohtelu kuitenkin söi kannusteen valita etanolia ahnaammin nauttiva moottori.

Seurasimme myös Viron tarjontaa ja siellä jo vilahtikin niin avomiehen unelma-Alfa, kuin herkullisesti varusteltu SAAB. Ne kuitenkin ehtivät mennä ja jälkiviisaana on myös helppo todeta, että kumman tahansa tuonti maahan olisi maksanut vielä osan hunajaa ostohinnan päälle, mahdollisesti rikkoen budjetin. Veroja kun voi ennakkoon arvioida vain suuntaa-antavasti päätöshistorian perusteella. Haussa kun oli kuitenkin ajoauto, joka ei riko budjettia. Etsinnässä oli myös tarpeeksi simppeli malli, jota pystyy itse huoltamaan ja korjaamaan yksinkertaisissa asioissa.

Itse olen vastustanut yksityishenkilöltä ostamista, sillä kuluttajansuoja puuttuu.

Loppua kohden aloimme heräämään siihen tosiasiaan, että yritämme etsiä alle 5000 euron hintaista autoa, josta näyttäisi pahimmat tyyppiviat olevan hoidettuina ja järkevän oloinen myyjä. Itse olen vastustanut yksityishenkilöltä ostamista, sillä kuluttajansuoja puuttuu. Pidemmän päälle aloin kuitenkin luottaa myyntipalstoja läpi kahlanneen avomiehen kokemukseen ja asiantuntemukseen, enkä vastustellut yksityishenkilöinä myyvien autoja. Näin päästiin jo lähemmäs tavoite-budjettia.

Sopivat SAAB ja Alfa Romeo –yksilöt alkoivat löytymään

Parin kuukauden sitkeän odotuksen jälkeen esiin putkahti mielenkiintoisia ilmoituksia, joiden yksilöistä pyydetään alle 5000 euroa. Tässä vaiheessa kilpailutin suuntaa-antavasti myös vakuutuksia. Kävi ilmi, että merkittävää eroa ei suunnilleen samanikäisten 159 ja 9-3 -mallien vakuutuksissa ole.

Vaikka alkuun vastustin Alfaa niin maineen, kuin hieman epäkäytännöllisen takaluukun mallin takia, niin pikkuhiljaa kävi selväksi, että Alfan ostamalla saa todennäköisemmin enemmän vastinetta vähälle rahalle. Kumpaakaan meistä ei houkuttanut pre-face lift SAAB-mallit, joten vanhin vuosikerta oli 2008. Alfa Romeo 159 puolestaan tuotiin markkinoille 156-mallin jälkeläisenä vuonna 2006. Joskin tästäkin mallista tehtiin hienovarainen face lift, jossa esimerkiksi lisättiin takaluukkuun kahva. Oi italialaisia.

Viikon pohdinnan jälkeen päätimme alkaa tekemään tarkempia tiedusteluja ja eräs lauantai koitti aika lähteä katsastamaan mielenkiintoista yksilöä. Tämä 1,9-litraiselle GM:n diesel-moottorilla varustettu yksilö oli Saksasta maahan tuotu ja Suomessa parilla omistajalla ollut, juuri katsastuksen läpäissyt. Molemmat olivat sen verran huolellisia auton pitäjiä, että säilössä olleiden kuittien lisäksi A5-paperinpalalle oli pidetty listaa maahantuontivuodesta lähtien huolloista, sekä itse tehdyistä öljynvaihdoista, ynnä muista korjauksista. Vielä katseluvierailun aamuna omistaja oli tehnyt yhden pienen korjauksen. Näkyvää ruostetta ei ollut näkyvissä, auto sisältä siistissä kunnossa, vaikka sillä on lastenistuimet ja lapset kyydissä ajettu. Niinpä teimme sen, mitä jokainen oppikirja kieltäisi tekemästä: ostimme yli 300tkm ajetun italialaisen.

Miten uskalsimme?

Kuten ylempänä tuli todettua, Alfa Romeo 159:n huoltohistoria oli selvillä ja omistaja oli sitä pitänyt hyvänä itselleen. Auto oli ajossa ostopäivään asti, joten tuskin edellinen omistajakaan pelkäsi sen käsiin hajoavan. Vaikka ensivaikutelma voi aina pettää, ei myyjä myöskään vaikuttanut niin sanotusti “sutkilta jätkältä”, kertoi rehdisti kaikesta pienestäkin havaitsemastaan ja reilusti pidin huolen, että kirjataan se, mikä muuten voisi olla piilevää, kauppakirjaan. Toki auton loppu on aina lähempänä, mitä enemmän kilometrejä ja vuosia sillä on alla. Me kuitenkin teimme kaupat sillä asenteella, että olemme saaneet rahoillemme vastinetta, mikäli hän tästä vielä vuoden, pari jaksaa ilman suurempia remontteja. Tähän yksilöön on kuitenkin jo tehty suuret remontit, kuten jakohihnan ja turbon vaihto, öljyt on vaihdettu vaihdelaatikon suojelemiseksi 10tkm välein, vaihdelaatikko on uudelleen laakeroitu ja paljon muuta. Olisimme voineet maksaa tuhannen tai kaksi enemmän uudemmasta ja vähemmän ajaneesta, mutta osa remonteista olisi todennäköisesti ollut vielä edessä. Nyt säästöön jäi rahaa korjauksiin, mikäli sellaisia eteen tulee.

Ennen kaikkea tunnemme saaneemme auto-hipsteri –luonteitamme kuvastavan auton nyt alle. On myös todettava, että kyllä tuo diesel-manuaalilla ajaminen jotenkin rauhoittaa allekirjoittanutta ratin takana. Moottorin matalalla äänellä on oma rauhoittava vaikutuksena, eikä vaihdelaatikkoa halua murhata liian hätäisillä vaihdoilla.

Kotiin Kumisaappaalla Alfan perässä ajaessa huomasin toistuvasti ajattelevani, että onhan hän kaunis.

 

(Jotta tästä tekstistä ei tule romaania, auton tarkempi esittely luvassa myöhemmin.)