Chrysler PT Cruiser – Kangaskatto ja Amerikan meininki

Chrysler PT Cruiser Cabriolet / kuvat Mikko Kilkki

Viimevuoden lopuilla kävin koeajamassa sitä perinteisempää ja yleisempää PT Cruiseria – ja lopultahan tuo kyseinen juttu päätyi myös painettuun lehteen asti. Siitä ei mennytkään enää kauaan, kun sain kuulla, että myös PT Cruiserin avomalli löytyisi Jyväskylästä – ja koeajokin voisi onnistua. Kun sain tämän tiedon, oli auto vielä laitettavana pajalla, mutta Jyväskylän perinteiselle Vappucruisingille sillä jo osallistuttiin. Eihän tuossa, koeajo kelpaa toki aina minulle. Auton näin myös Vappucruisingilla, mutta itse ajelin tällä jo päivää aiemmin. Kelikin oli myötä, vaikka vapun jälkeen muuttuikin epävakaisemmaksi.

Maahantuojan kautta on tuotu Suomeen vain parisenkymmentä avomallin PT Cruiseria, ja tämä on yksi niistä – lisäksi sitten yksityisten tuomat päälle, joiden määrästä minulla ei ole mitään tietoa. Selvää on se, että mistään yleisestä avoautosta ei kuitenkaan ole kyse.

Omalta osaltani oli ensimmäinen kerta, kun näin ihan oikeassa elämässä Chrysler PT Cruiserin avomallina, vaikka olinkin jo tovin tiennyt, että tämmöinenkin kummajainen on olemassa. Umpikattoista versiota näkeekin katukuvassa selvästi enemmän. Joku hämärä muistikuva on, että vastaavan avomallin on voinut jopa ihan vuokratakkin meikäläisten Suomesta, mutta en enää löytänyt etsinnöistä huolimatta kyseistä vuokrafirmaa. Liekkö sitten lopettanut, kun erikoiskalustoon oli keskittynyt.

Ei ihan vakio – Mutta minkälainen?

Yksi korvin kuultava asia on äänimaailma, mikä on selvästi laitettu uusiksi. Äänimaailman salaisuus löytyy putkistosta, mikä myös on rakenneltu menneen talven mittaan uusiksi. Kun asiaan perehtyy tarkemmin, alkaa manuaalivaihteiston ihanuudet tulla entistä enemmän selville – esimerkiksi neloselta kolmoselle on varsin mielekästä vaihtaa, mitenkäs muutenkaan kuin välikaasua hyödyntäen. Tosin kytkimen olemassaolo on syytä muistaa, jottei paikat hajoa autosta.

Auto vetää edestä, vaikka toki jotakin muuta saattaisi ensiksi tehdä mieli – takavetoa ei kuitenkaan ole. Ajatukseen kuitenkin aikanaan tottuu, kun riittävästi vauhtiin pääsee. Autossa on kangaskatto, ja lisänäyttävyyttä katon ollessa alhaalla tuo targakaari.

Chrysler PT Cruiser Cabriolet / kuvat Mikko Kilkki
Vaikka juuri tällä autolla löytyykin se historia meikäläisten Suomesta, muistuttaa Amerikasta silti mailimittari. Nopeusmittarissa on toki myös kilometrilukema

Koeajo – Fiilistä tarjolla, vaikkei auto maksakkaan miljoonaa

Vaikka useammalla avoautolla olen menneinä vuosina ajanut, niin silti rättikatto tuo autoon aina sen oman fiiliksensä – sen huomasin myös nyt. Ajoasento löytyy manuaalisäätöjen kautta, ja kattokin aukeaa helposti, kun vain tietää niksit: Ensin kääntää kahvasta lukko auki, ja sitten vain painaa napista, jolloin katto laskeutuu alas. Katon avaaminen ja sulkeminen on syytä tehdä auton ollessa pysähdyksissä, liikkeessä se ei ole suositeltavaa. Liikennevaloissa toki saattaa ehtiä katon avata, mutta itse odottaisin mieluummin vaikka bussipysäkkiä. Silloin sen kerkeää varmasti tehdä rauhassa, eikä tule hätä.

Takapenkkitilat tässä autossa on vain kahdelle.

Ehdottomasti tätä autoa ajaessa hauskin osio on ajaa katto auki. Koska koeajon suoritin vapun alla, oli se samalla myös hyytävin osio. Kylmä tuli niin äkkiä, etten pitkälle ehtinyt katto auki, ja oli pakko laittaa se takaisin kiinni. Myssy olisi pitänyt olla päässä vielä huhti – toukokuun vaihteessa, mutta enpä arvannut enää ottaa mukaan, koska nyt ollaan jo niin pitkällä kevättä. Paitsi mitä nyt takatalvi on käynyt pariin otteeseen täällä meikäläisiä ilahduttamassa. Avoautokausi on onneksi vasta edessäpäin, ja avoautokelit kunnolla vasta tulossa.

Vaihteistona tässä on tosiaan viisivaihteinen manuaali, mikä on miellyttävä käyttää. Vaihteet menee pesään jämptisti, eikä laatikko arvo yhtään. Joidenkin muiden autojen kohdalla on joskus tuntunut siltä, kuin että soppakattilaa hämmentäisi samalla kun vaihteita vaihtaa. Nyt ei tunnu lainkaan siltä.

Lopputulema – Harrasteautoksi hauska ja kelpaava

Konehuoneessa on 2,4 -litrainen bensakone.

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei tämä auto sovellu mihinkään. Kyllä se kuitenkin soveltuu – harrastamiseen, kun haluaa kohtuuhintaisen avoauton, mitä voisi ehkä myös laitella talvi-iltoina omaksi ilokseen, jotta pääsee ajamaan katto auki kesäisin. Rentoon kesäajeluun juuri passeli – mitäs muutakaan sitä aina kaipaa. Tämä auto on yksityisessä omistuksessa.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki