Hyundai Kona kulki mainiosti 1300 kilometriä Suomen talvessa

Talvi on kaikenlaisille autoille haaste. Polttomoottorit voidellaan ja jäähdytetään erilaisilla nesteillä ja öljyillä. Pakkasella ne tuppaavat jähmettymään, minkä takia moottorien kylmäkäynnistykset kuluttavat konetta melkoisesti. Kylmän koneen käynnistys nojaa starttimoottoriin, joka saa virtansa kylmän kangiastamasta akusta. Vanha, huono akku voikin pysäyttää talvella autoilijan matkanteon.

Sen sijaan bensan tai dieselin lämpöarvo ei kärsi lainkaan pakkasesta. Ja moottorin tuottamalla hukkalämmöllä on helppo ylläpitää sisälämpötilat matkustajien iloksi. Lisäksi lämpövoimakoneet hyötyvät paremmasta jäähdytyksestä.

Sähköautoa talvi kurittaa toisin. Sähkömoottorin pyörittämä voimalinja on yksinkertaisempi ja melkein immuuni kylmille keleille. Sähköauto lähtee siis liikkeelle lämpötilasta riippumatta kuin palmun alta.

Sähköautoa kurittaa kuitenkin ajoakun jäähtyminen. Kylmyys vaimentaa sähkökemiaa, eikä akusto pysty luovuttamaan tehoja kuten lämpimänä. Tämän lisäksi sähköä pitää vielä kilometrien lisäksi käyttää akuston ja matkustamon lämmittämiseen, sähkömoottori kun ei juurikaan tarjoile hukkalämpöä tähän. Tämä kaikki lyhentää sähköauton kantamaa melkoisesti.

Kirjoitin enemmän sähköautojen talvioloista kolme vuotta sitten. Asiat ovat tekstissä edelleen kohdallaan.

Sähköauton talvitoimintakyvyssä akuston lämmönhallinta sekä matkustamon lämmitys ovat kriittisiä tekijöitä.

Konalla kylmään

Siksi olikin mielenkiintoista lähteä ajamaan Hyundai Kona Electriciä tammikuun pakkaseen. Matka veisi Helsingistä Tahkolle ja sieltä Vuokatin kautta takaisin Helsinkiin. Tällä kertaa en matkusta yksin enkä fillarikaverin kanssa vaan perheen voimin. Matkassa on siis myös lapsia, mikä on pitkää automatkaa ajatellen joskus uhka. Mutta onneksi kuitenkin yleensä mahdollisuus.   

Vastassa oli Aapeli-myrskytuuli, joka oli nostanut mittaushistorian kovimpia tuulennopeuksia merellä, katkonut sähköjä ja tupruttanut lunta kinoksittain maalla. Ja puski Lahden moottoritiellä vastaan lunta pöllyttäen. Tässä kohtaa en onneksi tiennyt pakkasen kiristyvän jopa -20 asteen lukemiin.

Ajomatka Helsingistä pääsi alkamaan hyvin. Auton pakkaaminen lämpimässä autohallissa oli luksusta, mutta tarpeen sillä tavaraa oli hämmentävän paljon suhteessa Konan takakontin kokoon. Palapeliä oli kivempi pelata lämpimässä. Kaikki saatiin kyytiin, juuri ja juuri.

Oli valoisaa, lisää lunta ei satanut ja auton lämmitys ja Nokian uudet kitkarenkaat toimivat hyvin. Myös tiet oli hyvin aurattu eikä ruuhkia ollut. Moottoritiellä tuuli tuntui ajoittain ottavan autoon kiinni, mutta muuten matkaa pääsi tekemään ongelmitta.

Auton kulutus pisti miettimään. Hyundai Kona on tunnettu energiatehokkuudesta, sillä on paremmissa olosuhteissa mahdollista ajaa vain 14-15 kilowattitunnin energialla sadan kilometrin matka. Nyt auto oli lastattu maksimikuormaan, autolla ajettiin kovia moottoritienopeuksia kovaan vastatuuleen ja oli pakkasta. Keskikulutus nousi lukemaan 23,5 kWh satasella.

Konassa on kuitenkin aika iso, jopa 64 kWh akku, joten tälläkin kulutuksella ensimmäinen stoppi noin 180 kilometrin kohdalla Hartolan Jari-Pekalla saavutettiin ongelmitta. Hartolan Fortumin laturi on yksi Suomen harvoista katokseen rakennetuista latureista, mikä selvästi helpottaa talvikunnossapitoa.

Lumi tuo omat harminsa

Pöllyävä lumi peitti Konan parkkikameran melkein heti lähdöstä, mukautuva vakionopeudensäädin kieltäytyi toiminnasta ja lumi tunki myös keulalla olevan latausluukun taakse. Auton käytön kannalta tämä oli hankalaa, sillä Konan latausluukku avataan työntämällä sitä hieman sisään jolloin se ponnahtaa auki. Välillä sähköautoilukin on selvästi voimalaji.

Hartolan latauspaikka on rakennettu hienosti sääsuojaan.
Konan keulilla oleva latausluukku on altis pöllyävälle lumelle.

Auto oli latauksessa ruokailun ajan, tehoa saatiin 33 kWh verran sisään. Akku ei siis tullut täyteen, mutta ei ollut tarviskaan, seuraavalle taukopaikalle Jyväskylään päästäisiin helposti tälläkin.

Tässä kohtaa ajonopeudet putosivat kahdeksankympin alueelle ja tuuli helpotti hieman. Auton keskikulutus kääntyi laskuun ja matka jatkui rattoisasti Jyväskylään.

Kolme vuotta aiemmin Ruotsissa ajamani Teslan talvinen koeajo osoitti selvästi miten pakkasen jäähdyttämä akku ottaa tehoja vastaan hitaammin kuin kesän lämmössä levännyt akkupaketti. Lataustehon ero tulee esille hyvin erityisesti Teslan tehokkailla pikalatureilla jotka työntävät akustoon tehoja aina maksimilukemilla.

Jyväskylän latausasema on keskustan kupeessa.

Nyt Jyväskylässä Liikennevirran laturi antoi heti kättelyssä laturin maksimitehot (noin 40 kW), eli enemmän kuin aiempi Hartolan tolppa. Ajoakun nimellinen latausteholukema on kovempi, mutta pakkanen ei päässyt rajoittamaan tehonsyöttöä, vaan raja tuli todennäköisimmin latauslaitteen antotehosta. Lisäksi pitkä satojen kilometrien ajaminen oli lämmittänyt akustoa hyvin. Matkanteon kannalta isot lataustehot ovat kuitenkin tärkeä mukavuustekijä. Latasin noin 25 kWh.

Aurinko laski vähitellen. Kaamoksen päivä on lyhyt.

Keskolla on tuoreita latausasemia muun muassa Kuopion Citymarketin pihassa.

Viimeinen lataustauko oli samalla ruokailu- ja kauppareissu, Kuopion Citymarketilla. Täällä latasin ensimmäistä kertaa Keskon uuden K-Lataus -verkoston pikalaturilla. Täälläkin lumiaura oli tehnyt parkkipaikalla hommansa asianmukaisesti, mutta lataustolpat ovat aivan parkkipaikassa kiinni eikä niitä ole suojattu lumiauroilta tai päälle pakittavilta autoilta. Ongelmia ei ollut, mutta laturiasennus tuntuu riskialttiilta.

Kuopiosta oli enää lyhyt matka Tahkolle. Mökin avaimet koukkasimme varauskeskuksesta ennen ensimmäisen päivän ajomatkan päätöstä. Perille tullessa matkamittari kertoi taakse jääneen 468 kilometriä, ajassa seitsemän ja puoli tuntia taukoineen. Keskikulutus oli 21,8 kWh satasella.

Perillä

Tahkolla autoilu on lyhyen matkan veivaamista. Se ei vaadi autolta eikä kuskiltakaan kummempaa. Mutta oli mukava huomata miten hienosti jääkylmä auto lämpeni ja kulki. Pakkasta oli 17-18 astetta mutta auto toimi täysin virheettä. Onneksi näin kylmissä keleissä tulee testattua kylmäkäynnistyksiä harvoin.

Tahkon alueella on yksi keskinopea latauspaikka sähköautolle. Fortumin RFID-lätkä kelpasi Savon voiman mainospaikkalaturille. Enston tuplalaturista oli toinen paikka rikki eikä paikalla ollut mitään pysäköintiohjeistusta kieltämässä pysäköintiä muuten kuin lataustarkoituksissa. Paikka olikin myöhemmin täytetty perinteisen käyttövoiman autoilla.

Tahkoltakin saa sähköä, Fortumin lataustunnisteella. Toinen tolpista oli rikki eikä paikalla ole ohjeistusta pysäköinnistä ensisijaisella asiakaskielellä, eli venäjällä.
Loisteen latauspaikalle olisi voinut tunnistautua Plugitin RFID-tunnisteella. Minulla sitä ei ollut, käytin luottokorttimaksua www-sivun kautta.

Pakkanen kiristyi vähitellen 21 asteen lukemiin. Nurkka-ajelu muutamien lomapäivien aikana ei juurikaan kuluttanut akkua. Auto seisoi pari päivää kylmänä parkissa.

Sitten koitti päiväreissu Vuokattiin. Matkaa Tahkolta Kajaanin kautta kiertäen tulee noin 350 kilometriä. Kesällä tämän olisi ehkä voinutkin ajaa täydellä akulla, mutta ei näin talvella, vaikka pakkanen oli lauhtunut kymmeneen asteeseen. Ajosäänä oli normaali, hyvä talvikeli, kunnes taivaalta alkoi sataa alijäätynyttä vettä. Useampi kanssa-autoilija oli päättänyt pysähtyä tien varteen rapsuttamaan tuulilasia puhtaaksi, mutta Konan kuumailmapuhallin onnistui jotenkuten pitämään tuulilasin auki. Ohut jääkerros kuitenkin kuorrutti koko auton.

Reissu vei ensin Kajaaniin. Siellä oli minulle uusi tuttavuus, eli energiayhtiö Loisteen omistama Enston pikalaturi, jota Plugit operoi. Auton latausluukun päältä lohkeili paperinohutta jäätä. Tälläkin kertaa sekä kuski että auto latasivat energiaa samaan aikaan.

Latauslaitteesta löytyi Kajaanistakin huomautettavaa: Ohjeen mukaan lataus alkaisi kunhan kännykässä valitsee pikalatauksen ja että latauksen aikana laitteessa olisi sininen valo. Mitään värivaloa ei kuitenkaan ole ja lataus pitää vielä erikseen aloittaa pikalaturin painikkeilla. Itselleni Enston pikalatauslaite on tuttu ja homma hoituu, mutta ensikertalainen lataaja olisi tässä kohtaa ihmeissään. Ohje pätikin Enston pienempään ja hitaampaan Type2-latauslaitteeseen.

Vuokatissa ohjelmassa oli latauspaikan kuvausta. Paikalla on Virran operoimana kaksi Type2-tuplalaturia. Auringon laskiessa käänsin auton keulan takaisin Tahkolle.

Kotimatkalle lähdettiin aikaisin sunnuntaina. Paluumatkan päätimme ajaa Mikkeli kautta ja edessä olisi noin 440 kilometriä maantietä. Tulomatka Tahkolle oli niin sanotusti kolmen lataustauon reissu, nyt lähdimme tekemään matkaa kahdella latauskerralla. Niistä ensimmäiseksi valikoitui lounastauko Sorsasalon Nesteellä lähellä Kuopiota. Paikalla on Fortumin laturi, joka lumisesta ulkoasustaan huolimatta toimi virheettä.

Vuokatin Katinkullan parkkipaikalla on Virran kaksi tuplalaturia.
Neste Sorsasalon pihasta löytyi lumen keskeltä Fortumin laturi. Mutta sekin toimi mainiosti.

Taukoja myös ilman latausta

Konan akkukantamaa kuvaa hyvin sekin tosiasia, että Joroisten taukopaikalla parkkeerasimme laturin viereen. Mitäpä sitä turhaan kytkemään laturiin kun ei ole niin tarvetta.

Seuraavaa latausta otettiin Mikkelin Lidlistä. Lidl yksi Suomen tuoreista lataustoimijoista, ja ainoa joka tarjoaa latausta ilman mitään tunnistautumista tai maksua. Toisaalta eipä Lidlillä ole vähittäiskauppapuolella etukortteja eikä asiakasohjelmiakaan. Mikkelin Lidlin laturi oli tuore ABB:n laite, laadukas peli.

Vitostien suorat tuntuvat välillä loputtomilta. Eikä siellä varsinaista ruuhkaa ollut, mutta jonkinlaisessa jonossa kuitenkin pääsi ajamaan. Jossain kohtaa vakionopeudensäädin alkoi toimia ja kaistavahtikin heräsi henkiin. Matka-ajo muuttui oleellisesti helpommaksi.

Viimeinen ruokatauko päätyi Mäntsälään. Juustoportilla on pikalaturi, jonka kanssa on aiemmin ollut ongelmia. Nyt koko laite oli vaihdettu joulukuussa uuteen.

Ylipäätään Mäntsälässä on historiallisesti ollut pikalatauksen kanssa vaikeaa. Lataus ei nytkään lähtenyt liikkeelle, mutta vieressä oli hitaampi Type2-laturi toimi. Auton akku olisi joka tapauksessa riittänyt kotiin asti, eli lataustauko ei ollut matkanteon kannalta kriittinen. Myöhemmin kuulin, että Kona on vielä sen verran uusi auto, että kaikkiin Veefilin latureihin ei ole ehtinyt sen vaatimat softat.

Auton perä ennen ja jälkeen reissun.

Kotihalliin Helsinkiin päästiin iltasella. Päivän lukemat olivat 470 kilometriä ja 18,4 kWh satasella. Melkoinen ero menomatkan lukemiin! Kaikenkaikkiaan taakse jäi tietä 1337 kilometriä ja keskikulutus asettui arvoon 20,4 kWh satasella. Ajotietokoneen mukaan autolla tehtiin matkaa 20 tuntia ja 41 minuuttia.

Reissu oli, taas kerran, hieno. Kovista keleistä huolimatta oleellisesti kaikki laturit toimivat, auto toimi, kaikki toimi. Kirjoittelen analyysiä myöhemmin lisää.

Teksti, kuvat ja videot: Tuomas Sauliala

Tein reissun kaupallisessa yhteistyössä latausoperaattori Liikennevirran kanssa.

1 Comment

Comments are closed.