Kasikytluku rulaa! Koeajossa Fiat Ducaton matkailuversio

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Istuin Nesteen huoltoasemalla kahvilla, ja selailin samalla netin automyyntipalstoja. Silmiini osui jotain, mitä ei ole enää vuosikausiin näkynyt autoliikkeissä ainakaan merkittävissä määrin – vuosimallin 1989 Fiat Ducato! Ei mennyt montaa nanosekuntia kun huoltoaseman tarjoamiset oli huuhdeltu kurkusta alas. Äkkilähtö seurasi samalta istumalta, oli mentävä ottamaan selvää tästä asuntoautosta. Olihan tämä bensakoneella ja törkeän vähän ajettu, vain 124 000 kilometriä! Voisi kuvitella, että tällä olisi pärtsäilty pitkin Suomea huomattavasti paljon enemmänkin. Mutta kun ei ole niin ei ole.

Jos päättäisi jaotella tällä autolla ajetut kilometrit auton elinkaaren ajalle, tekisi se tasaisesta tahtia ajettuna vain alle 5000 kilometriä vuoteen. Siihen ei välttämättä montaa lomareissua vuoteen mahdu – ei ainakaan jos ne ovat pitkiä.

Fiat, LMC vai mikälie?

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Alustana tässä tosiaan on Fiat Ducato, joka on kautta historiansa ollut asuntoauton alustana tosi suosittu. Tämän on jatkojalostanut asuntoautoksi LMC, joka antoi tuotokselleen mallimerkinnän Liberty 566. Papereiden mukaan auto on katsastettu hiljattain, eikä viimeisimmän huollonkaan jälkeen olla paljoakaan ajettu. Rekisteröity tämä on kuudelle, ja makuupaikat löytyy viidelle. Kokonaispainoksi ilmoitetaan 2960 kiloa, joten B-ajokortti riittää.

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Tässä on matkailuautolle tyypilliset varusteet: Vessa, suihku, sekä välineistöä ruoanlaitoon! Kierroslukumittari on asennettu jälkikäteen, ja merkintöjen mukaan se on ostettu Biltemasta. Eikai siinä mitään jos kerran toimii. Mitään pröysäilyä nykymittapuulla tässä autossa ei enää ole, vaan kaikki on käytännöllisyyden rajoissa.

Fiat Ducato oli jo näihinkin aikoihin tarjolla dieselkoneella, niitäkin on Suomessa mahdollista löytää. Tämä ensimmäisen korimallin Ducato oli tuotannossa vuoteen 1994, jolloin tuoreempi painos saatiin markkinoille.

Koeajo – Eksoottista nautintoa uuteen tottuneelle!

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Aloitetaanpa siitä, miten tähän autoon pääsee sisälle? Kuskin saati apukuskin oveen ei ole avainta, ja ovet on lukossa. On kömmittävä sisään matkustamon sivuovesta. Kun reitti kuskin paikalle on selvitetty, seuraa lisää jännää: Virtalukko löytyy ratin vasemmalta puolelta, samoin käsijarru on vasemmalla kädellä. Toki virtalukko on muissakin autoissa nähty vasemmalla puolella (yksi vastaava on Lada Niva), sekä käsijarru on myös uudemmissa Ducatoissa ollut vasemmalla kädellä.

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Jännää on se, että nyt myös manuaalivaihteet löytyvät ratin vierestä. Kyllä, sillä normaalilla henkilöauton kaaviolla. Paikka saattaa alkuun tuntua jännältä, mutta totuuden nimissä on mainittava, että siihen tottuu nopeasti. Vaihteita ei ainakaan tämän auton kohdalla tarvitse arpoa.

Autoa startatessa on hyvä muistaa, että autossa on käsiryyppy. Aivan kuten monessa vanhassa autossa on totuttu näkemään. Kun auto on käynnissä, on kone tervekäyntisen oloinen. Mitään kummallisuuksia ei ilmene.

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Sitten vaihde pesään ja baanalle. Uudempiin pakettiautoihin tottuneelle tämä vaikuttaa eksoottiselta ajettavalta, mutta on varmasti uutena ollut hyväkin laite! Taajamassa tämä on yllättävänkin letkeä tapaus, motarilla paras marssivauhti on 80 kilometriä tunnissa. Satasta en edes yrittänyt ajaa, vaikka isommalla tiellä ajoinkin.

Ja koska on talvi, mitenkä talviajo onnistuu vanhalla asuntoautolla? Tässä on talvirenkaat alla, joten koeajon perusteella ongelmia ei ilmennyt, kun pakkasta ei ollut muutamaa astetta enempää. Parin tunnin koejolenkin perusteella auto myös lämpeää nopeasti, mikä on tottakai hyvä.

Koeajon päätteeksi autoa peruutellessa ruutuun joutuu tyytymään pelkästään peileihin, koska peruutuskameraa ei ole. Peilit on onneksi samaa tasoa kuin muissakin asuntoautoissa ja pakettiautoissa, joten niiden kanssa pärjää kyllä.

Lopputulema – Parasta tässä on fiilis!

Fiat Ducato 1989 asuntoauto / kuvat Mikko Kilkki

Onko tämä karmea ajaa? Joku voisi jopa sanoa niin, mutta se ei ole totuus. Minun mielestäni parasta tässä on fiilis! Matkaan pitää vain lähteä oikealla asenteella ja täynnä pelimannihenkeä, niin hyvä tulee. Tämä auto ehdottomasti saa hymyn huulille ainakin kuljettajalle.

Tämä on myös yksi niitä autoja, että jos automies ei ole tällä vielä ajanut, niin koeajolenkki on tottakai paikallaan. Tämän auton tunnelmaan ei todellakaan pääse millään uudemmilla autoilla, vaikka kuinka ajokkina olisi tuoreempi Ducato, tai edes Peugeotin näkemys samasta autosta. Pitää olla vanhempi malli oli merkki mikä hyvänsä!

Tämä auto on myös sen ikäinen, että halutessaan tämän laittaisi vaikka museorekisteriin. Silloin auton pitäisi olla alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Tällä autolla on hintaa 5880 euroa. Uskoisin, että auton ikä tekee sen, että tosiostaja löytyy enää lähinnä autoharrastajien piireistä, mukavuudenhalua hakevien karavaanareiden hakiessa asuntoautonsa uudempien mallien joukosta. Tosi autoharrastajat karavaanailee vaikka tällä!

Auto myynnissä: Rinta-Jouppi, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki