Koeajo: Honda CR-V

Honda CR-V

Eräs blogini lukija pyysi minua koeajamaan CR-V:n, ja kertomaan kokemuksiani. Tuumasta toimeen siis. Koeajoautoksi valikoitui uusin korimalli, joka julkaistiin vuonna 2012. Koeajoauto on varustetasoltaan Comfort, 2.2 litraisella diesel-koneella, nelivedolla ja automaattivaihteistolla varusteltuna. Tarjolla on myös etuvetoisia malleja, jotenka citymaasturiksi tämän tunnistaa jo esitteen perusteella.

Honda CR-V sisältä

Ajoon lähteminen autolla oli vaivatonta, penkin säädöt ovat manuaaliset, ja ratistakin löytyy säätövaraa niin korkeuteen kuin syvyyteenkin. Takapenkillä tilaa on kokoiselleni ihmiselle (170cm pitkä) riittävästi, kun olin ottanut etupenkillä hyvän ajoasennon. Automaattivaihteisella ajaneita vaihteisto ei yllätä, ja autossa on myös rattivaihteet, mikäli innostaa hämmennellä manuaalisesti. Vaihteiden vaihto manuaalisesti tapahtuu ajovaihteen ollessa D tai S asennossa. Oikeanpuoleisesta läpykästä tarjoillaan sisään isompaa, vasemmasta pienempää. Edellisen korimallin olen ajanut myös manuaalivaihteisena, ja muistikuvani mukaan manuaalikaan ei tähän autoon mikään huono valinta olisi.

Honda CR-V vaihdekeppi

Automaattivaihteisto on 5-pykäläinen, ja vaihteet vaihtuvat pesään miellyttävän oloisesti. S-asento löytyy urheilullisempaa menoa haluavalle, mutta kickdown pitää huolen siitä, että D-asennossakin ohituskiihtyvyyttä piisaa todella mukavasti. Itse kokeilin moottoritiellä niin S kuin D asentoakin, ja pidin mielekkäämpänä D-asentoa. Neliveto ei ole päällä koko aikaa, vaan tarvittaessa – normaalitilassa auto on etuvetoinen. Teholukemat autossa ovat 150hv, joka tuottaa 350nm vääntömomentin.

Maantieajossa moottoriäänet kuuluvat sisään eniten kiihdytettäessä – muutoin ne ovat matka-ajoonkin varsin siedettävällä tasolla. Ohjaus autossa on senverran kevyen oloinen, että jäin miettimään, että olisiko miinuspisteen paikka? Mutta toisaalta, on huomioitava, että ajan pääsääntöisesti autolla, jossa ohjaustehostinta ei ole, jotenka ohjaustuntumasta miinuspisteen antamista voidaan pitää minun tottumattomuutena. Ohjaus toisaalta edesauttaa siihen, että henkilöautoon tottunutkin pyörittelee CR-V:tä kaupunkioloissa varsin näpsäkästi. Kulutuslukemiksi Honda lupaa maantieajossa 6,8l sataselle, kun manuaalivaihteisena veisi 5,7l sataselle. Kaupunkikulutus on 8,0l satkulle, siinä missä vastaava manuaalivaihteinen veisi 6,7l. Taloudelliseen ajoon en varsinaisesti pyrkinyt, jotenka oma kulutukseni koko lenkin aikana oli 7,8l satkulle.

Honda CR-V

Perän muotoilua voisi pitää jopa näyttävänä, mutta näin sadekelillä, jolloin takalasikin helposti likaantuu, voisin antaa pienen miinuspisteen: Helpompaa oli peruuttaa auto parkkiruutuun käyttäen peilejä, koska peruutuskameraa koeajoautossa ei ollut – peruutuskamera tulee sitten paremmin varusteltuihin malleihin ihan vakiona. Onneksi tämän auton peilit kuitenkin ovat sellaiset, että niiden kanssa pystyy peruutella ihan kohtuudella. Myös auton kulmat on suhteellisen helposti havaittavissa.

Tavaratilan koko on CR-V:ssä 589l, jotenka se on edellisestä mallista hiukan kasvanut (550l). Automaattivaihteisessa autossa vetokilot perävaunulle on vain 1500kg, mutta nousee heti 2000kg lukemaan, mikäli tämän koneen (2.2 i-DTEC) kanssa ottaa manuaalivaihteiston. Mikäli havittelee vetää isoa perävaunua, on sanomattakin selvää ottaa manuaalivaihteisto tähän autoon.

Moottorivaihtoehdot alkavat 1.6 litran dieselistä, ja pitää sisällään 2-litraisen bensakoneen. Hinnat alkaen mallit on siinä 30 000e hujakoilla. Koeajossa auto oli minulla tunnin, ja sen perusteella jäi olo, että voisin kelpuuttaa tämän manuaalivaihteisena, peruutuskameralla, ja nelivetona. Moottorivalinnasta tyydyn vastaamaan ympäripyöräesti, että siitä voinee olla montaa mieltä – kokemukseni mukaan ajettavuudeltaan ne luultavasti Hondassa ovat vähintään kohtuullisella tasolla.

Hondat sinulle myy: Rinta-Jouppi / Jyväskylä

1 Comment

Leave a Reply