Koeajossa: Etuvetoinen Hyundai Santa Fe 2.2 CRDI Comfort

Etuvetoinen SUV arkiajoon

Santa Fe on Hyundain suurikokoisin malli ja jo vakionakin hyvin varusteltu. Hyundai antaa myös sen 7 vuoden takuun kaikille autoilleen ja tämä on varmasti yksi syy, miksi merkki on noussut Suomessa melko suosituksi. Santa Fe tuli markkinoille ensin nelivetoisella mallilla ja tänä vuonna ilmestyi etuvetoinen versio, jonka saimme nyt koeajoon. Kahdella pyörällä vetävä on paitsi edullisempi, se kuluttaa polttoainetta hieman nelivetoista vähemmän.

Ulkopuoli

Hyundai Santa Fe

Santa Fe on muotoiltu näyttäväksi varsinkin etupäästä. Nokalla huomion saa viirumaiset valot ylhäällä sekä Cascading Grille –nimen saanut etusäleikkö. Cascading tarkoittaa ryöpsähtävää eli tarkoituksena on ollut varmasti kuvata kuinka se pullistuu massiivisena keulalta katsojan näkökenttään. Tällainen suurikokoinen säleikkö on ollut viime vuosina muotia ja aika moni merkki on sellaisen autoonsa laittanut. Omasta mielestäni ne näyttävät hienolta.

Hyundai Santa Fe rear

Takaosa autosta on varovaisemmin muotoiltu eikä sivuillakaan ole mitään leikkisiä muotoiluja. Helmat eivät myöskään ole levitetty kuten monessa vastaavassa autossa. Levikkeet ovat tosin lähinnä hienostelua kaupunkiajoon, maastossa ne ovat vain tiellä.

Sisätilat

Santa Fe on sisätiloiltaan tilava. Penkit tuntuvat ensi-istumalla aika pehmeiltä ja niiden sivuttaistuki ei purista liian tiukkaan. Niskatuet ovat miltei kivikovia sekä edessä että takana. Kenties asian huomioi juurikin penkin pehmeyden takia sillä ero niissä on niin suuri. Vakioina penkit säätyvät perinteisillä vivuilla. Etupenkissä on pituussuunnan säätö, korkeussäätö sekä selkänojan kaltevuus. Takapenkkejä tai tämän auton tapauksessa keskirivin penkeissä on myös säätö pituussuunnassa sekä selkänojan kaltevuudessa. Tavaratilasta saa nostettua remmeistä kiskaisemalla vielä pari istuinta lisää tehden autosta seitsemän paikkaisen. Silmämääräisesti niissä oli tavallista suuremmat jalkatilat mutta aikuista en sinne silti lähtisi sijoittamaan. Etupenkiltä on hyvä näkyvyys koska istutaan tavallisia autoja korkeammalla.

Hyundai Santa Fe dashboard

Kojelaudan kohdalla suunnittelijat ovat villiintyneet täysin. Näin monimuotoista ja moniulotteista kojelautaa en ole nähnyt aikoihin. Se tuo persoonallisuutta, kun niin moni muu merkki on valinnut yksinkertaisuuden ja selkeät suorat linjat. Napit keskikonsolissa ovat selkeitä. 7” kosketusnäyttö on sijoiteltu hyvin ja vaikka se on tavallaan irrallaan pääpinnasta, se ei näytä jälkiasennetulta. Päänäkymässä on ruutu hienosti jaettu sekä navigaatiotilaan että radiotilaan.

Ajaminen

Santa Fe liikkuu oikein pehmeästi ja 8-portainen automaattivaihteisto hoitaa vaihteet tasaisesti. Jousitus on pehmeä, joten kuopat ylitetään mukavasti. Tarvittaessa 200 hevosvoimainen ja 2.2 litrainen turbodiesel liikuttaa autoa ripeästi. Sitä avittamaan voi vaihtaa ajotilan Sport –asentoon, jolloin kaasuvaste herkistyy ja kiihdytetään samalla vaihteella pidempään. Muita tiloja on eniten käyttämäni Comfort mutta vaihtoehtoina on myös ECO ja Smart.

Jos auton kanssa haluaa mennä vähän huonommalle tielle tai metsäpoluille, löytyy keskikonsolista nappi alamäkihidastimelle. Tiukoissa ja ahtaissa paikoissa auttanevat myös auton kamerat, jotka on sijoiteltu ympäri autoa. Niiden perusteella muodostetaan lintuperspektiivikuva näytölle. Näytölle saa suoran kuvan eteen tai taakse (riippuen ajosuunnasta) ja vierelle ilmakuvan.

Autoon on ladattu hyvin paljon turvavarusteita ja lisää niitä tulee lisävarusteena saatavassa Safety Pack:issä. Koeajoautossa oli etutörmäysvaroitin/hätäjarrutus, poikittaisliikenteen varoitin, kuolleen kulman varoitin sekä takaovien hätälukitus, jos auto havaitsee ohittavaa liikennettä ja ovea lähdetään avaamaan. Nämä lisäävät turvallisuutta ja ovat hyviä olemassa. Autossa oli kuitenkin vielä yksi avustin, josta en ollut ihan mielissäni; kaista-avustin.

Monissa autoissa on nykyään kaistavaroitin, joka piippaa tai jopa pyrkii korjaamaan, jos auto on menossa kaistaviivan ulkopuolelle ilman vilkun käyttämistä. Santa Fe menee tässä vielä hieman pidemmälle. Huomasin myöhemmin asetuksista löytyvän kolme voimakkuusasetusta tähän ja se oli asetettu ”high” –asentoon. Tämä aiheutti sen, että jos auto ”näkee” kaistaviivat, se käytännössä hoitaa itse ohjaamisen ja kuljettajasta tulee se avustin. Auto kyllä huomauttaa hetken kuluttua asiasta, jos se havaitsee kuljettajan lopettaneen ohjaamisen. Pientä hakemista on ajolinjassa mutta muutoin myös mutkat onnistuvat autoltakin.

Henkilökohtaisesti en pidä ollenkaan siitä, että kuljettajan tehtäväksi jää avustaminen ohjauksessa. Tämä kaista-avustin kun kytkeytyy automaattisesti päälle ja se pitää itse ottaa pois napista jos ei sitä halua käyttää. Auton oman ohjaamisen tuntee ratissa ja välillä saattaa tulla myös sellaisia hetkiä, kun auto yrittää mennä reunempaan esimerkiksi tien levennyksen kohdalla. Ohjaamisessa toki kuljettajan ohjausliikkeet voittavat mutta tuo tuntemus kontrollin puutteesta ei ole mukava.

Kuten sanoin, nuo tuntemukset tulivat todella vahvana asetuksen ollessa ”high” –asennossa. Jo sillä oli suuri merkitys, kun sen laski ”normal” –tilaan. Vaihtoehtona on vielä myös ”low”.

Ehkä tässä on mainittava, etten ole mikään autonomisten autojen suuri ystävä. Haluan, että kontrolli säilyy kuljettajalla, ainakin niin kauan kuin on se viimeinen hetki tehdä pakollinen korjaus (kuljettaja tiedoton tms.)

Video:

Hyundai Santa Fe 2.2 CRDI tekniset tiedot:

  • Moottori: 2.2 litrainen Diesel, yhteispainesuoraruiskutus, sähköisesti ohjattu muuttuvageometrinen turboahdin
  • Teho: 200 hv (147 kW)
  • Vääntö: 440 Nm
  • Kiihtyvyys 0-100 km/h: 9,3 s
  • Co2 päästöt (WTLP): 174 g/km
  • Yhdistetty polttoaineen kulutus: 6,6 l / 100 km
  • Tankin koko: 71 litraa
  • Tavaratilan tilavuus (normiasennossa): 547 litraa ja takarivin kanssa 130 litraa