Koeajossa Ford Ranger – Vaihteisto sukua Mustangille

Ford Ranger Wildtrak / kuvat Mikko Kilkki

Voisiko perjantai 13. pv olla täynnä epäonnea? Siihen emme tokikaan usko, mutta siihen uskomme kyllä, että Ford Ranger on mahtipontisen hieno laite! Blogissani sellainen on nähty muutamaankin eri otteeseen: Katso vaikka tästä, tästä, tästä tai tästä. Nyt on jälleen aika ottaa jälleen koeajoon Ford Ranger, tällä kertaa hieman uudistuneena: Esimerkiksi vaihteistona on samainen kymmentvaihteinen automaatti, mikä on nähty myös Ford Mustangissa ja Ford F150:ssä. Myös manuaaliaski on edelleen toki saatavissa, mikäli kokee vierastavansa liikaa automaattia. Samaan hengenvetoon myös keulan ilme on kokenut jonkinlaista pientä uudistumista etumaskin osalta, kuten myös moottoritarjonta, johon palatkaamme hieman myöhemmin.

Vaikka tätä nyt koeajettua Rangeria mainostetaan uutena, on silti vanhasta jäänyt jäljelle tunnistettavat piirteet: Vanhasta tutusta Rangeista muistuttaa edelleen esimerkiksi ajovalot – samoin myös näkymät kuljettajan paikalta. Kojelaudasta löytyy tuttuja piirteitä, samoin ratista.

Niinpä otin ja lähdin koeajamaan tätä uudistukset kokenutta Rangeria – milloinkas muulloinkaan kuin perjantaina 13.9. päivä! Olihan se testattava, että miltä uudistukset tuntuvat – vai onko kaikki uutta lähinnä paperilla, eikä mikään oikeasti tunnukkaan mitenkään olennaisesti uudistuneelta, kun verrataan vanhaan? Nopeastihan käy kuitenkin niin, että muutokset vaihteistossa ja moottorissa muuttavat autoa ainakin ajettavuuden osalta, vaikka moni muu asia pidettäisiin suurinpiirtein entisellään.

Mitä uutta pitää sisällään Ford Ranger?

BI-Turbo tarkoittaa Suomeksi tuplaturboa. Sellainen on saatavilla nyt Rangeriin.

Varustetasona mikäs muukaan kuin Wildtrak – se on samalla myös varustetasoista se malliston paras ja hienoin, jollei sitten Ranger Raptoria lasketa mukaan. Nykyäänhän Rangerin saa halutessaan myös Raptoroituna, mikäli vain maksukykyä löytyy. Muut varustetasot ovat edelleen vanhaan tuttuun tapaan XL, XLT ja Limited. Näistä Wildtrakin lisäksi Limited on aiemmin nähty blogissani.

Konehuoneessa on kaksilitrainen dieselpata, josta irtoaa tehoa 213 hevosvoimaa. Se on samalla myös Ranger-malliston tehokkain versio. Oikeastaan koko moottoritarjonta käsittää nykyään vain tämän kaksilitraisen dieselkoneen, josta on kehitelty erilaisia tehoversioita, jotka alkavat 170 hevosvoimasta. Aiemminhan tämäkin asiantila oli toisin, ja mallistossa oli litratilavuudeltaan isompiakin myllyjä. Nykyään mikäli päättäjiä on uskominen, on suunta sen perusteella toki aivan looginen – senverran syntisiltä liikennepäästöjen pitäisi olevinaan tuntua, että varmasti sillä verukkeella isot litratilavuudet on downsizing vienyt pois.

Ja vetotapa, se on mikäs muukaan kuin neliveto – auton saa toki vanhaan tuttuun tapaan myös vajaavetoiseksi pienemmän kulutuksen nimissä. takapenkit tästä autosta löytyy, onhan ohjaamomallina Double Cab. Muut ohjaamomallit ovat sitten tästä pienempiä. Tämä auto on myös se perus B-kortillinen versio, eikä mikään kuorkkiversio, jollaisia myös on Rangerista ollut saatavissa. Vastaavaan kuormuriksi rekisteröityyn saman kokoluokan lava-autoon on aiemmin taipunut lähinnä TruckMasters. Kuorma-autoksi rekisteröinti tekee toki aina sen, että saa osakseen rajoittimen, joka on asetettu 89km/h lukemaan. Jos tämän kestää, koittaa laillinen autoverovapaus, sekä jopa huomattava veroedollisuus. Tämä toki niin kauan, kunnes pääministerimme Antti Rinne kavereineen havahtuu asiaan, ja päättää toisin.

Koeajo – Tämähän on ihan mahtava laite!

Wildtrakiin kuuluu myös kosketusnäyttö.

Senverran olen isommalla kalustolla ajanut, että miltään möhköltä tämä ei enää niinkään tunnu – koon osalta tämä on jo peruskauraa. Niinpä ajoasento kohdilleen, sellaiseksi se löytyy hyvin. Auto käyntiin, ja käsijarru löytyy vielä perinteisen kahvan kautta. Hallintalaitteet tässä on sopivasti sijoiteltuna, eikä ne tuota ongelmia.

Takapenkkitilat on myös aikuiselle mukavat. Jalkatilaa on.

Aiemmin olen Rangerilla päässyt ihan offroadiakin ajamaan (kts tästä), joten Rangerin voin todeta maastokykyiseksi laitteeksi samalta istumalta edelleen. Varsinkin tämä uusi on myös moottoritiellä erittäin pätevä, koska tässä pakuversiossa ei tietenkään ole minkäänlaisia aiemmin mainittuja rajoittimia. Muutenkin esimerkiksi alustatuntuma vaikuttaa moottoritielläkin jämptin mukavalta, vaikka toki maastossa ja metsässä kaikki tämä vasta oikeuksiinsa pääseekin. Työkalumaisuus loistaa kokonaan poissaolollaan, ja ajotuntuma on kuin ajaisi isoa henkilöautoa.

Koska aiemmin mainittu kymppivaihteinen automaatti löytyy myös koeajoautosta, löytää vaihteisto mukavuusalueelta vaihteen helposti. Mikäli aiemmilla Rangereilla on aiemmin ajanut, niin helppo on todeta tutun oloinen kapine kaikkineen entistä paremmaksi viritettynä. Uudistukset on helppo perustella kaikki jollakin.

Nyt puolitoistatuntinen koeajolenkki ei vienyt varsinaisesti enää mihinkään överihuonoille teille, mutta eiköhän senkin aika vielä joskus koita uudelleen. Senverran tuli testattua taajamaa, moottoriteitä ja vastaavia, että uusikin Ranger saa Mikon hyväksynnän.

Lopputulema – Tämä vai jokin muu?

Ford Ranger Wildtrak / kuvat Mikko Kilkki

Rangerille kilpailijoita on esimerkiksi Toyota Hilux, Nissan Navara, Volkswagen Amarok, sekä Mitsubishi L200. Koska kaikista näistä on helppo varsinkin maantiellä sanoa niiden olevan hyviä, tehdään todellinen ero sitten varusteilla, sekä tietenkin metsässä. Koska offroad on tullut tutuksi vain Amarokilla ja Rangerilla, kallistuisin itse autovalinnassa jompaan kumpaan – eli nätisti sanottuna tuttuun ja turvalliseen.

Toisaalta, koska siitä on jo aikaa pian neljä vuotta, kun osallistuin Volkswagenin järjestämään talviajokouluun, jossa testasin Amarokin maastokykyä, niin valitsen omaksi suosikikseni Rangerin. Ihan siksi, että Amarokin malli on tässä välissä muuttunut, ja sen keulilla on nykyään myös V6 entisen rivikoneen sijaan. Haluaisin uudesta Amarokista myös uuden maastokokemuksen – uudistunutta Amarokiahan olen ajanut vain tavallisella tiellä ja kaistojen välissä. Lisäksi Rangerista on veroedullisempi kuorkkiversio, jota taas Amarokista ei tietääkseni ole.

Joten tässä se on: Auto, jollaisen voisin ostaa, kun haluan maastokykytisen kulkineen! Tämä koeajettu autovalinta maksaa kaikkineen 73 600 euroa.

Koeajoauton lainasi: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki