Koeajossa Mercedes-Benz 250: Kunnon retroauto!

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki

Viikonloppu oli aluillaan, ja selasin tuttuun tapaani netin automyyntipalstoja, kuten monena muunakin päivänä. Vastaan tuli museokatsastettu, W123 korimallin Mercedes-Benz 250. Vuosimalliltaan auto oli 1980, ja elämää takana 225 000 kilometriä. Koska W123 korimallin Mercedekset olivat tähän asti minun osaltani täysin kokematta, oli asiantila tietysti korjattava, ja koeajolla käytävä. Ja koska kyseessä eksoottisempi kiesi, oli se blogijutun paikka. Ennen tätä koeajoa en ollut edes istunut tämmöisen Mercedeksen kyydissä. Yksi syy lienee minun ikäni – olen syntynyt 1987, kun W123 oli tuotannossa vuosina 1976 – 1986. Esimerkiksi vanhempani eivät ole olleet Mercedeksen perään niin, että olisivat koskaan sellaista omistaneet.

Jos W123 korimallin Mercedes 250 ei sano mitään, kerrottakoon heti alkuun, että tämän auton jälkeläisiä ovat kaikki tuoreemmat E-sarjan Mercedekset, joita blogissani on jo ehditty näkemään: vaikkapa E240, E200 NGT ja E280 CDI. W123:n jälkeen korvaajaksi tuli korimallina W124, joka on myös nähty blogissani.

Lopulta kun maanantai koitti, ampaisin heti liikkeen auettua pyytämään Mercedekseen avaimia, koska koeajo oli jo ehditty luvata heti sopivan hetken tultua. Koeajo oli tärkeää suorittaa heti alkuviikosta, koska loppuviikolle oli luvattu sadekeliä.

Minkälaisilla spekseillä tämä auto on?

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki
Miedompia malleja on olleet esimerkiksi 200 ja 230, jytkympääkin oli tarjolla – 280.

Nykymittapuulla varustelistaus on lähinnä käytännöllinen – mitään digiä ei ole. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta. Auto on takavetoinen ja vaihteiston automaatti. Bensakone on rivikutonen. Näitä on historian saatossa saanut toki myös manuaaliaskilla ja dieselkoneella, farmarina ja sedanina. Nelivetoa ei ollut vielä tähän korimalliin tarjolla, vaan se saatiin malliuudistuksien myötä vuonna 1986, kun W123 siirtyi historian kirjoihin. Nyt konepellin alla on myyntiesitteen mukaan 140 hevosvoimaa, mikä ei edes ole malliston miedoin. Esimerkiksi saman aikakauden vastaava 200D pitäisi sisällään huikeat 54 hevosvoimaa.

Mottorista riippuen sylintereitä oli 4, 5 tai 6, joten kasikoneesta sai vielä haaveilla, ellei sitten valinnut jotain kalliimpaa mallia itselleen.

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki
Mittaristo on selkeä – mitään ylimääräistä ei ole eikä tule.

Kun auton kiertää ympäri, auto on ulkoisesti virheettömässä kunnossa. Näin voi olettaa, sillä museotarkastuksen läpäissyt auto tulee olla alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Alkuperäiset pölykapselit ja roiskeläpät on autossa paikallaan. Auto on laitettu museorekisteriin vuonna 2007.

Auto pitää sisällään myös hyvän omistushistorian, sillä edellisellä omistajalla auto ehti olla 18 vuotta. Mikään kiertopalkinto tämä ei ole. Mitä vähemmän omistajia autolla on, sen parempi, koska samalla kasvaa todennäköisyys sille, että omituiset viritelmät esimerkiksi moottoritilasta loistavat poissaolollaan.

Hauskana knoppitietona voisi mainita, että myynti-ilmoituksen mukaan autoon saisi laittaa perään 1200 kg painoisen perävaununkin. Ihmettelenpä vain, että kuka ainakaan tällä autolla enää mitään vetää? Ainakin kytkin ja vaihteisto säästyvät, kun autolla ajetaan lähinnä terveisiä ja hyvää fiilistä.

Koeajo – Mitkä fiilikset?

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki
Kuljettajan paikalla hommat on selkeästi, ja auton toiminnoista pääsee helposti kärylle.

Kone on tervekäyntisen oloinen, ja ajoasento löytyy 170 -senttiselle koeajokuskille miellyttävästi kohdilleen. Tarvittavat hallintalaitteet on järkevyyden rajoissa tarjolla kuljettajalle. Onhan tämä aivan toista maata kuin Mercedeksen nykymallisto, mutta kuitenkin omalla tavallaan hyvä. Kuljettajan paikalla eniten kehuttava asia on todellakin fiilis, koska fiiliksen takia tämmöinen auto ostetaan. Fiilis on myös kaikkein hankalin kuvailtava asia, se pitäisi ehdottomasti päästä automiehen kokemaan itse!

Taajamassa Mercedeksen 250 on superletkeä ajaa. Autovanhuksella en edes poikennut moottoritielle, koska tämä on todelakin kiireettömän ihmisen harrasteauto. Kun määränpäähän on kiire, valitaan siihen tarkoitukseen toiset autot. Tällä autolla ajamisesta tulee ehdottomasti nykypäivänä nauttia. On kuitenkin helppo kuvitella, kuinka tämmöinen auto on menneinä vuosikymmeninä ollut taksikäytössä, ja pärjännyt siinä työssä todella mallikelpoisesti.

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki

Vaihteisto vaihtaa toimivan oloisesti, ja kaikki on muutenkin järjestäen toimivan oloista. Auto on katsastettu viime huhtikuussa, ja harrasteautot muutenkin on tapana pitää kunnossa. Koska auto on jo museorekisterissä, on seuraava katsastuskerta tiedossa 2025.

Tämä auto on oikeastaan hyvä tämmöisenään. Mitään muutostöitä tähän ei edes voisikaan tehdä, mikäli auton haluaa pitää museorekisterissä. Muutostöille ei kyllä ole tarvettakaan. On hienoa, että auto on säilynyt vuosikymmenten läpi näinkin alkuperäisenä ja hyväkuntoisena. On hyvä muistaa, että museoajoneuvostatus on mahdollista myös menettää. Niin käy esimerkiksi silloin, kun jättää auton määräaikaiskatsastukset tekemättä tarpeeksi pitkään.

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki

Myös takapenkkitilat autossa toimii. Itse kävin testaamassa takapenkin valokuvaamisen aikana, koska kuljettajan työpisteestä saa parhaat kuvat menemällä itse takapenkille.

Jos modernimpaa autoa kaipaa, on sekin aivan hyväksyttävää, ja silloin katseet on käänettävä uudempiin autoihin. Tämän auton ostaja tietää mitä haluaa ja mitä saa. Jokapäiväiseen käyttöön tämä ei enää tule, vaan uusi omistaja on joku tähtimerkkiä harrastava autohenkilö, jolla on tallipaikka harrasteautolleen. Ulkona vesikelissä tämmöistä ei säilytetä, eikä enää ajeta kurassa ja loskassa, kuten menneinä vuosikymmeninä on monesti nähty.

Lopputulema – Oikeasti haluttava museoauto!

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki

Olen varmasti montaakin autoa sanonut oikeasti haluttavaksi. Totuus on, että tämän auton ostaminen ei edes tee kipeää pankkitilillä. Auto on täysin museokuntoinen, ja toivottavasti sellaisena jatkossa myös pysyy, koska tämmöinen auto rupeaa olemaan jo säästämisen arvoinen.

Myyjän kanssa jutellessa kävi ilmi, että vintage-Mercedestä kohtaan on ollut mukavasti mielenkiintoa. Myös koeajopäivän aamuna oli jo ehtinyt tulla kyselyä autosta potentiaaliselta ostajalta. Yksi syy lienee se, että tämmöistä ei ainakaan Keski-Suomen alueen autoliikkkeissä liian usein löydä. Jos löytäisi, varmasti sen tietäisin, koska töiden ja harrastuksien olen kiertänyt tämän seudun autoliikkeitä todella paljon.

Minä haluaisin vielä testata vastaavaa autoa manuaaivaihteilla. Jos haluat verrata W123:sta blogissani muihin vastaaviin saman luokan autoihin, niin yksi sellainen on Volvo 240, jollaista muutama vuosi sitten pistäydyin samassa liikkeessä ajamassa.

Jos muita museoautoja haluat blogissani nähdä, niin onnistuu: Volkswagen Caravelle T3 ja Plymouth Reliant. Myös koeajamani Nissan Bluebird olisi laitettavissa museorekisteriin. Myös koeajamani bensakoneinen Fiat Ducato on ehtinyt jo museoautoikään.

Mercedes-Benz 250 vm1980, W123 / kuvat Mikko Kilkki
Myös huolto-opas kirjan muodossa löytyy.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki