Koeajossa: tähtisankari Mercedes-Benz A250e

Mercedes-Benz A250e / kuvat Mikko Kilkki

Vaikka heinäkuu lienee autokaupassa hiljainen kuukausi, niin kesäloma on minulle silti loistava syy poiketa autokaupoilla. Aikomuksenani oli nyt tosiaan vain käydä katselemassa tarjontaa, ei mitään sen kummoisempaa. Aivan kuin en ehtisi tehdä tätä sitten syksyllä, kun lähden muutenkin suorittamaan Media-alan ammattitutkintoa Gradialle, ja samalla tekemään sitten milloin mitäkin mediasisältöjä – myös autoihin liittyviä. Mutta mihinkäs se seepra raidoistaan pääsee – ei tietääkseni mihinkään.

Elämä kuitenkin on sellaista, että löytöjä saattaa tulla eteen ihan koska tahansa – niin kävi myös nyt: Autoliikkeen esittelyautojen rivistä löytyi Mercedes-Benz A250e, tietenkin plug-in hybridi, josta tuttu myyjä oli minulle jo aiemmin puhunut. Siispä minulle jo varsin tuttu rutiini, nimet paperiin ja koeajolle!

Mainittavan arvoinen asia mallimerkinnästä tosiaan on se, että blogissani aiemmin nähty B250e on täyssähköauto, kun taas tämä A250e on lataushybridi. On siis mahdollista, että hätäiselle jäisi epäselväksi se, että onko kyseessä nyt siis sähköauto, vaiko lataushybridi? Onhan toi pikku-e mallinimen perässä todistettavasti viitannut Mercedeksen historiassa hieman molempiin asioihin. Tämän takia koeajoon olisikin saatava vielä uusin B250e, sillä kyseessä onkin, kappas kappas, tämän A-sarjalaisen tapaan lataushybridi, eikä enää täyssähköauto! Joko menit sekaisin? Palatkaamme siis ruotuun ja tähän A-sarjan hybridiin.

Minkälainen on Mercedeksen A250e?

Tämä on kuin Mercedeksen uusin A-sarjalainen, mutta höystettynä siis vain hybriditekniikalla. Auton tunnistaa hybridiksi jo heti mittaristosta, sillä mukana on esimerkiksi akuston varaustilaan liittyvää dataa. Luonnollisesti. Moni ominaisuus on kuitenkin pysynyt ennallaan ihan perinteisiin polttomoottorikäyttöisiin Mercedeksiin liittyen, joten kun sähkön läsnäoloon tottuu, niin sen jälkeen mitään järisyttävää kulttuurishokkia ei ole enää luvassa.

Ulkoisesti tämän tunnistaa lataushybridiksi siitä, että latauspistoke sijaitsee takana auton oikealla puolella, kun taas bensaa tankataan vastaavasta kohtaa vasemmalta puolelta. Auton laittaminen lataukseen on todella simppeliä: Senkusta vaan ottaa johdon, ja tölväisee sen autoon kiinni. Toisen pään pistää kiinni laturiin, ja lukee tarvittaessa ohjeet. Ei sen kummoisempaa.

Pistokeversion saa helposti lataukseen vaikkapa ostosreissulla. Esimerkiksi Jyväskylän alueen kauppakeskuksien parkkihalleista latauspisteitä löytyy nykyään kiitettävästi.

Sähköajoa tällä voi harrastella 128 kilometrin tuntinopeuteen saakka, sen jälkeen tulee kehiin sitten polttomoottori. Pelkällä sähköllä pärtsäilee sellaiset 50 – 60 kilometriä, joten jos työpaikalla on latausmahdollisuus, niin työmatkat saattanee päästä pelkällä sähkölläkin. Kyseinen toimintasäde on lataushybridille varsin tyypillinen.

Plolttomoottorin virkaa tässä autossa hoitaa sama 1,33 -litrainen pata, joka on nähty myös uusimman Nissan Qashqain ja Dacia Dusterin keulalla.

Koeajo – Miltä tämmöinen sähköistetty Mercedes tuntuu?

Kuljettajan paikalla kaikki on tuttua Mercedestä.

Ajoasento löytyy manuaalisäätöjen kautta. Ratin ja näyttöjen toiminnot on samaa tuttua osastoa, mitkä on blogissani käyty läpi varmaan sen miljoonaan kertaan: Ratin vasemmalta puolelta löytyy vasemmanpuoleiselle näytölle kaikki tarpeelliset toiminnot, kun ratin oikealta puolelta taas oikeanpuoleiselle näytölle. Myöskään vakionopeudensäädin ei ole enää omassa erillisessä viiksessään, vaan ratissa. Eipä ollut vielä näin siinä Mercedeksessä, mikä minulla oli Tähtikuljettaja -kampanjan kautta.

Pelkällä sähköllä ajaessa tämä A250e on todella hiljainen, ja homma pelaa todella hyvin. Kun polttomoottori tarvittaessa hyppää kuvioon mukaan, myös siirtymä tähän on erittäin miellyttävää sorttia. Kun molemmat voimanlähteet ovat käytössä, bensa ja sähkö, ei tällöin tarvitse peruskäytössä jalkoihin jäädä.

Mercedes-Benz A250e / kuvat Mikko Kilkki
Takapenkki on tuttua A-sarjaa: Ei tokikaan maailman suurin, mutta toimiva ja hoitaa asiansa. Autobloggaajan mieleen on ehdottomasti tämä mustavalkoinen sisustus!

Kun mietitään vielä sitä, että tämän auton päästöt ovat hinnaston mukaan vain 23 grammaa kilometrille, niin tässähän rupeaa olemaan ainakin veroteknisesti ajateltuna paras A-sarjalainen, mitä nyt vain tarjolla on! Kyyti on todella tasaista ja miellyttävää niin kaupungissa kuin matka-ajossakin. Kun otetaan huomioon A250 ilman sähköistä voimalinjaa, niin tällöin päästöt pompsahtavat jo 160 grammaan kilometrille, ja se näkyy tottakai verotuksessa.

Uskokaa tai älkää, äsken mainittu versio löytyy vielä hinnastosta. Ihan mielenkiintoista tietää EU:n direktiivit tuntien, että löytyykö enää kauaa. Ilman sähköistä voimanlinjaa voi olla muutamien vuosien päästä myynti enää vähäistä, mikäli ihmiset vain hybrideihin ja vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin oppivat.

Lopputulema – Hieman kerrallaan kohti parempaa huomista

Kuten eräässä netissä löytyvässä sketsissä sanotaan, että ekonomit päättävät, insinöörit myötäilevät. Koska syynä on EU:n 95 gramman sääntö, liikenne tulee varmuudella sähköistymään yhä vain kiihtyvämmällä tahdilla. Tämän pohjilta on insinöörit sitten tämänkin auton saaneet aikaiseksi. En tiedä sitten kumpaa tästä parhaasta A-sarjalaisesta on kiittäminen, insinöörejä vai päättäjiä? Kiittäkäämme varmuuden vuoksi vaikka molempia!

Toistaiseksi tässä on taas yksi parhaita A-sajalaisia, mitä miesmuistiin on tehty. Ellet sitten halua maksaa lisää myös veroja, ja ostaa sen AMG:n kotipihaasi. Siinä versiossa sitä fiilistä sitten olisi – toki vain maksukykyiselle. Ainoa miinus mikä tähän autoon liittyy, on nelivetohybridin puute. Nelivetoista tämän kokoluokan autoa kaipaavat joutuvat siis tyytymään ihan vain polttomoottoriin. Koeajoauto on siis tuttuun tapaan etuvetoinen.

Halvimmillaan tämmöinen hatchback maksaa uutena 38 368 euroa. Myös sedan löytyy luonnollisesti A-sarjan hybridivalikoimasta, ja se maksaa noin tuhannen euroa enemmän.

Koeajoauton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki