Kun se viissatanen oli vielä V8 – Koeajossa Scania R500

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Mennään vuoteen 2013 – silloin valmistui tämä koeajettu Scania R500 V8. Juuri se viissatanen Scania, joka oli viimeinen V8 koneinen viissatanen – ennenkuin R520 korvasi sen. Myös tämänkertainen kulkine on hyttimalliltaan Topline, mikä on jo kerran aikaisemminkin nähty blogissani. Kuusitoistalitrainen ja kahdeksan sylinterinen vinkkeli tuottaa ilmoille Södertaljen sinfonian, ja vaihteet vaihtuvat käsipelillä keppivaihteiden kautta. Opticruisekin toki olisi saatavilla, kytkinpolkimella taikka ilman, mutta jostakin syystä auton uutena ostanut henkilö on halunnut manuaalin. Molemmissa vaihteistoissa on ne hyvät ja huonot puolet, halusi sitten manuaalia taikka automaattia. Esimerkiksi jätehuoltokuljetuksissa keskusta-alueella automaatti on täydellinen, mutta tämmöiseen puoliperään, millä ajetaan pitkiä matkoja, sopii myös manuaali.

Scania R500 V8 – millainen varustelistaus?

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Vaihdekeppi tiellä? Ei ole kauaan.

Nyt viisivuotiaalla autolla on vedetty kärryä 633 000 kilometriä. Puolikas miljoona on siis mennyt rikki. Kilometrilukema voi kuulostaa toki isolta, mutta kuormuriksi elämää on vielä jäljellä – varsinkin jos huollot on tehty ajallaan. Pitkän matkan historiasta kertoo esimerkiksi jääkaappi sekä tuplapunkka, lisälämmitin, sekä tietysti kahvinkeitin. LA-puhelin, ilmastointi, pakokaasujarru ynnä muuta. Jääkaapin, kahvinkeittimen, mikron ja vastaavan toki ymmärtää, koska lakisääteinen vuorokausilepo ei aina osu jonkun huoltoaseman pihaan. Tai vaikka osuisikin, niin tämä taukopaikka voi olla juuri menossa kiinni. Ja onhan rahtimiehelle muutenkin edukkaampaa pitää omat eväät mukana, kuin pysähtyä syömään aina siitä noutopöydästä. Eikä huoltoaseman sämpylätkään niitä halvimpia matkaeväitä ole.

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Vasemmalla näemme puolittajan napin. Vaihdekepin etupuolella on aluevaihtajalle oma nappinsa.

Plussat kuitenkin sille, että nykyään rahtareiden suosimilla taukopaikoilla on panostettu terveellisiin vaihtoehtoihin: yöllä saattaa olla tarjolla yökeitto yön kulkijalle, ja ylipäätään myös salaattipöytä kunnossa päivälläkin. Yöllähän ei kannata raskaasti syödä, mikäli työvuoroa vielä jäljellä. Ei hyvä mikäli sattuu nukahtamaan rattiin. Seuraukset voi olla epätoivottuja.

Koeajo – R500 lähtee mukavasti

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Scania startataan avaimesta – tämän aikakauden tuotteessa ei vielä ole nappistarttia. Ajoasento säädetään käsipelillä, ja ratistakin löytyy säätövaraa hyvin. Kone käy tervekäyntisen oloisesti, onhan viimeisimmän huollon jälkeen ajettu noin 20tkm. Auto on kolmeakselinen, kymppipyörä, mutta päätän ajaa koeajon teli ylhäällä. Säästäähän se renkaita, vaikka vakaampihan tämä olisi kaikki akselit alhaalla. Ero on selvä, vaikka kärryä ei olisikaan perässä. Sen kun pääsee itse kokemaan, niin ymmärtää sen, miksi Onnibusitkin ovat kolmeakselisia (Van Hool Astromega ja Altano). Toki kolmeakselisuus tarjoaa myös mahdollisuuden kaksiakselista suurempaan kokonaispainoon. Sillä voi olla väliä, mikäli vetää vaikka hakekärryä.

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Näitä johtoja tarvitaan perävaunun kytkemiseen: paineilma, sähkö ja ABS.

Kytkintuntuma on looginen, sekä vaihteet vaihtuvat autossa helposti. Hytti on tilava, ja siellä matkuu pitkäkin kuljettaja helposti vaikka seisomaan sisällä. Joskus se aikakausi aina päättyy, eikä esimerkiksi Scanian mallistossa ole enää Toplineäkään. Olisi vielä mukava koeajaa uusi R500, jotta pääsee vertaamaan vastaavaa tehoa vinkkelikoneen ja rivikoneen kanssa. Onneksi kuitenkin V8 ylipäätään Scanian mallistossa löytyy! Nyt on onnistuttu Scanialla ottamaan sellainenkin harppaus eteenpäin, että P- ja G- sarjoihin saatiin viissatanen kone. Ymmärtääkseni siis on P500 ja G500. Volvollahan on ollut jo aikaisemmin FM:stä viissatanen versio.

Lopputulema – kun jostain luopuu, saa jotakin tilalle

Scania R500 V8 vm2013 / kuvat Mikko Kilkki

Kyllä minä sen ymmärrän, että monipuolisuus voi olla syynä sille, miksi puoliperä tuntuu kivalta. Uusimmissa malleissa hyvää on se, että myös R:ää pienempiä mallisarjoja saadaan nyt tehokkaammalla koneella. Joten, kun on onnistuttu jättämään hyvästit sille viisisataselle V8 -koneelle, niin alkakaamme iloita tästä mitä saimme tilalle. Ja onhan olemassa vielä näitä vanhoja viisisatasia V8 -koneita, kuten vaikkapa tässä. Ostakaamme vaikka tämmöisiä sitten korvikkeena. Mitenkä olisi? Hintaa tälle autolle Alveineen kertyy 65 720 euroa, Alvittomana 53 000 euroa. Ja kuljetusyrittäjähän ostaa yritykselleen sillä Alvittomalla hinnalla.

Auto myynnissä: Niemi-Korpi Oy, Jyväskylä / www.niemikorpioy.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki