Maanteille kauramoottori-sähkö -hybridillä

Vaikka autot ovat yksi hienoimpia asioita, mitä ihmiskunta on saanut liikkeelle, on fillari liikkumisvälineenä usein kätevämpi. Varsinkin tämän kesän ja syksyn työmaat keskustassa ja Meilahden, Pikku-Huopalahden kohdalla Mannerheimintiellä ovat laittaneet nelipyöräiset hitaalle. Joskus jopa ilta-seitsemän aikohin liikenne on ollut harmillisen jumissa.

Mutta ei kaksipyöräisellä. Polkupyörän liikkumiskyky Helsingin ruuhkissa on niin ylivoimainen autoon verrattuna, että välillä tulee melkein paha mieli ruuhkassa seisovien autoilijoiden puolesta. Olenkin ajanut kaikki työmatkat polkupyörällä huhtikuun tienoilta alkaen. Oma työmatka polkupyörällä on noin 20-30 minuuttia, autolla se on ollut noin 50 minuuttia.

Polkupyörä ei kuitenkaan sovi kaikille. Jos työpaikalla tai koululla ei pääse suihkuun, voi varsinkin pidempien matkojen taittaminen olla hankalaa. Myös matkatavaraa mahtuu mukaan aika rajallisesti. Osalle porukasta lihasvoimalla liikkuminen on suljettu pois terveydellisistä syistä.

Tästä pienestä, valaisemattaomasta näytöstä pitäisi tulkita muun muassa akuston varaus.

Mutta onneksi sähköistyminen tekee hyvää paitsi autoille, myös polkupyörille. Kokeilin sähköistettyä Crescent Elo -pyörää, 2016 mallia, yhden Helsingistä Porvooseen ja takaisin suuntautuneen matkan verran.

Sähköpyörä ei ole sähköskootteri, eli moottori avustaa vain polkevaa pyöräilijää. Avustuksen tehoa voi säätää. Juuri tässä on sähköpyörän hienous. Kun menopeli on polkupyörä, on käytettävissä autoteiden lisäksi pyörätieverkosto. Tällä on Helsingin ruuhissa valtava merkitys. Kävelyteitäkin voi käyttää, kunhan muistaa taluttaa. Ja melkein kaikki pyöräilijäthän muistavat, eikös totta?

Sähkömoottori pitää huolen siitä, että ylämäet tulee kiivettyä vaivattomasti ylös, eikä hikoilla tarvitse, jos ei halua. Vastatuuli menettää merkityksensä. Sähköistys mahdollistaa polkupyörän miettimisen uusiksi myös konseptitasolla: Helsingin kaduilla tuleekin yhä useammin vastaan sähköistettyjä laatikkopyöriä, jolla kulkee aikuisen lisäksi pari päiväkotilaistakin. Myös peräkärryjen vetäminen sujuu kevyemmin moottorin avustuksella.

Helsingistä Porvooseen ja takaisin. Fillarilla, ja koko matka hymyilytti.

Nämäkin reliikit olisi jäänyt automatkalla näkemättä. Box Cafe, jossain pikkutien varrella, jossain Helsingin ja Porvoon välillä. Voin suositella talon burgereita!

Moottoritie voi olla kaunis myös kevyen liikenteen väylältä tarkasteltuna.

 

Koejaolla ollut Crescentti on varustettu Shimanon akku- ja moottoritekniikalla. Toinen tunnettu sähköistyksen valmistaja on autoteollisuuden jätti, Bosch. Sähköpyörän ajettavuudessa ei ollut huomauttamista. Moottori antaa lisää voimaa polkemiseen 25 kilometrin tuntinopeudelle asti, jonka jälkeen sähköavustus loppuu. Ja tällöin myös fillarin ajettavuus romahtaa, koska pyörä painaa akustonsa takia valtavasti enemmän kuin tavallinen pyörä. Kävikin nopeasti selväksi, että sähköpyörä on parhaimmillaan aluella, joissa muutenkin ajetaan alle 25 km/h, eli juurikin kaupungeissa.

Moottorin täysi vääntömomentti on käytettävissä heti paikaltaan, eli kuten sähköautotkin, sähköpyörä kiihtyy todella hyvin. Sähköautoista poiketen tässä pyörässä ei kuitenkaan voinut ladata akkuun lisää virtaa jarrutuksissa tai alamäissä generoimalla. On olemassa fillareita, joissa regen-jarrutus toimii.

Pyörän akun voi irroittaa. Tämä onkin tarpeen varsinkin kaupungeissa, sillä sähköpyörät ovat kalliita ja varmasti siten houkuttelevia varkaille. Ottamalla akun mukaan tekee pyörästä enemmän tai vähemmän käyttökelvottoman ja samalla vie puolet fillarin arvosta mukanaan.

Raskas akku on kuitenkin juuri sitä itseään, eli painava kantaa mukanaan. Crescentinkin akustolla olisi ajanut vaivatta sadan kilometrin matkan, joten jäin kaipaamaan pienempää ja kevyempää city-akkua lyhyemmille, alle 20 km työmatkoille. Samoin akkua ei käytetä muuhun kuin ajamiseen. Miksi? Autoissakin akkua käytetään vaikkapa ajovaloihin, navigaattorin ja viihde-elektoriikan voimanlähteenä ja kännykän lataamiseen.

Sähköpyörät kehittyvät juuri tällä hetkellä kuten sähköautotkin: nopeasti. Ehkäpä saamme kohta Connected-Bike -laitteita, joilla yhdistämme fillarin suoraan internettiin.

Jos työmatkasi on alle 30 kilometriä suuntaansa ja fillarointi edes jotenkuten sopii, kannattaa ehdottomasti harkita sähköpyörää työmatka-ajoon – ja miksei muuhunkin liikkumiseen. Näin teet tilaa myös ahtailla kaduilla niille, jotka oikeasti tarvitsevat autoa.

Sähköpyörä avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia ja on aivan eri peli kuin klassinen vastineensa, vain lihasvoimalla kulkeva fillari. Ja raitis ilma, ulkoilu ja pieni fyysinen harjoituskin tulevat kaupanpäällisenä.

…ja sitten

Tekstini ehti olla useita tunteja livenä, kun sainkin siihen Facebookin puolella oheisen palautteen. Kuten tästäkin huomaa, en todella ole sähköpyörien tuntija, mutta halusinkin lähestyä niitä tässä autoilijan näkökulmasta. Joka tapauksessa palautteessa on varmasti monelle kiinnostuneelle oleellista lisäinfoa joten kopioin sen suoraan sellaisenaan tähän:

Jutusta jää helposti muutama väärä mielikuva;
-Jutussa olisi voinut tuoda esille, että löytyy myös sähköfillareita, jotka eivät ole katulaillisia ja niitä ei enää koske samat oikeudet kuin sähköavusteisia.
Hirveän monilla on tahallinen tai muuten vain -luulo, että polkematta kulkevalla ja kaasukahvalla varustetulla sähkömopolla saa ajaa pyöräteillä, kunhan siinä on muodon vuoksi polkimet.

-Moottorivalmistajia on nykyään hirmuisesti. Suomeen tuodaan mm. Bafang, Brose, Yamaha, Shimano, Bosch -merkkisillä moottoreilla olevia ja mm. Panasonic tekee myös moottoreita. Saksassa on vieläkin enemmän vaihtoehtoja. Useilta valmistajilta moottoreista löytyy lisäksi eritehoisia malleja.
Lisäksi muutama fillarimerkki on tuunannut esim. Brosen tai Yamahan moottorin omaan fillariinsa ja tehneet siihen ilmeisesti softatason säätöjä.
Moottorin säädöt vaikuttaa paljon minkä luonteinen moottori on.

-Akku ei ole puolia fillarin arvosta juuri missään kaupallisessa fillarissa. Halvimmissa laatuakuilla varustetuissa saattaa olla kolmasosan. Tietysti jos tuijottaa vain Suomalaisten maahantuojien listahintaa, saattaa jäädä mielikuva että akku maksaa edelleen 900€.

-Kevyt cityakku saattaisi olla kätevä säännöllisessä liikenteessä, mutta kuten totesit, ei ilman sähköavustusta ole kivaa polkea ja siksi akussa on hyvä olla reserviä yllättävien tilanteiden varalle. Yllättäviä voi olla a) unohdit ladatakin akun. Onneksi reserviä on vielä b) päätät asioida töiden jälkeen jossain yllättäväsä paikassa ja jos akun varauspalkit näyttää kahta, alkaa harmittaa että käytössä onkin se pieni akku.
Käytännössä tuo akku on fillareissa kuitenkin aika kevyt kanniskeltava tai reppuun laitettava.

-Akusta saa virtaa esim. valoille. Boschilla on mittaristossa sitä varten jopa painike. Monen fillarin mittarista saa ulos 5v jänitettä esim. kännykän latausta varten.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että akku kuluu vähänkin pitempää lenkkiä heittäessä aika huomattavan nopeasti, joten kaikki ylimääräinen sähkölaite syö ajettavaa matkaa.

-Ainakin specializedin moottorit saadaan jo yhdistettyä kännykkään. Shimanon moottorillekin pystyy kai tekemään jotein puhelimella. jne… en tiedä mitä tarkoitat fillarin yhdistämisellä nettiin? Mitä fillari lähettäisi sinne ja mitä vastaanottaisi?

 

 

Teksti ja kuvat: Tuomas Sauliala

Fillarin vuokrasi Kalliosta Velo & Oxygen. Maksoin siitä ja kaikista reissun palveluista normaalin listahinnan. Tämä on muuten Oikosulun historian toinen blogipostaus, jossa pääroolissa ei ole auto. Siinä ensimmäisessä veneiltiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *