Mikko autokoulussa: Mitä opetuslupalaiselle?

CAP-autokoulu / kuvat Mikko Kilkki

Itse suoritin ajokorttini vuosina 2006 – 2007, ja noilta vuosilta muistona jäi ajokorttiluokat BC. Koska ajokortin suorittaminen on asia, josta toisinaan tulee kysymyksiä myös minulle, ja moni asia on muuttunut reilussa vuosikymmenessä, sainkin loistavan mahdollisuuden poiketa visiitillä Jyväskylän CAP-Autokoulussa, aikomuksena ottaa asioista selvää. CAP-Autokoulu on Pohjoimaiden suurin autokouluketju, lähes sadalla toimipisteellään. Jyväskylässä CAP-Autokoulu toimii kahdella toimipisteellä, keskustassa ja Palokassa.

Ajattelin käydä parin esimerkin voimin läpi sitä, mitä opetuslupalainen tekee autokoulussa – tai ainakin voisi tehdä. Mikäli vaikkapa kevarikortti on jäänyt suorittamatta, niin homma alkaisi Turvallisuuskoulutuksella autokoulun kautta – sitten vasta pääsisi päristelemään opetusluvalla joko iskän, äiskän tai kaverin kanssa. Mikäli ensimmäinen ajokortti jo löytyy, on mahdollista hypätä suoraan seuraavaan vaiheeseen, kuten minä tein. Autokoulussa se on Riskientunnistamiskoulutus, eli RTK.

Nykyään myös opetuslupaoppilaat käyvät autokoulussa ennen ajokoetta, ja siksi minun päiväni autokoulussa räätälöitiin Riskientunnistamiskoulutuksen pohjalta. Kyseinen osio tuli kuvioihin mukaan edellisten lakimuutosten myötä kesällä 2018, ja kuuluu kaikilla uusilla henkilöautokortin suorittajilla asiaan. Kyseinen koulutus käydään tekemässä autokoululla liikenneopettajan kanssa – tosin etäteorioihin tarjotaan nykyään mahdollisuutta.

Jos olisin opetuslupaoppilas, kuten leikin olevani, olisi Riskientunnistamiskoulutus, eli RTK pitänyt sisällään kaksi ajotuntia simulaattorilla, kaksi ajotuntia oikealla autolla, sekä neljä teoriatuntia. Etäteoriat jätin kuitenkin välistä, mutta ajaminen ja simulaattori kiinnostivat. Jos olisin suorittamassa korttia, maksaisi RTK silloin 299 euroa, mahdollinen lisäopetus sitten tarpeen mukaan nostaisi hintaa. Kera mainitun Turvallisuuskoulutuksen, hintaa olisi tuolloin 349 euroa.

Minkälainen on autokoulun simulaattori – mitä sillä opetetaan?

Hyötyjä simulaattorilla opetukseen ei tarvitse kauaa hakea: Se on oppilaan kannalta stressivapaa, koska erilaisia liikennetilanteita pystyy opettelemaan omassa rauhassa. Lisäksi CAP-Autokoululla Jyväskylässä simulaattori on pyörinyt jo kolmatta miljoonaa kilometriä, jolloinka se on laskennallisesti säästynyt noin 200 000 litraa polttoainetta. Siksi se säästää myös rahaa ja luontoa.

Oikeaa autoa tällä ei ole tarkoituskaan korvata, vaan opettaa erilaisia liikennetilanteita sekä taloudellista ajamista. Mallintaa tähän voidaan sitä, mitä voi tulla oikeassakin elämässä vastaan.

Ensimmäisellä simulaattoritunnilla mukana on liikenneopettaja, tämän jälkeen loppu suoritetaankin itsenäisesti. Kun opettaja ei ole paikalla, simulaattori myös opastaa valitun ajotehtävän – näin toimittiin myös minun kohdallani. Itse valitsin maantieosion, jossa harjoiteltiin moottoritielle liittymistä, moottoritieltä poistumista, sekä tämän lisäksi liukkaan ja pimeän ajot. Moottoritiellä käydyn simulaattoriajelun jälkeen pällisteltiin sitten jarrutusmatkoja ja valojen oikeaa käyttöä pimeällä. Simulaattori antoi minulle tehtäväksi tehdä myös taskuparkkeeraus.

Simulaattorissa pähkäiltiin hieman myös monivalintakysymyksiä, jotka liittyivät erilaisiin liikenteen riskeihin. Monivalintoihin vastaamisen tyyli oli alkuunsa veikeä – vastaus valittiin pyörittämällä rattia, ja vastaus lukittiin painamalla kaasupedaalia. Toisaalta kun asiaa miettii, niin loogista.

Joitakin tapauksia toisinaan on, jotka eivät tähän simulaattoriin pahoinvoinnin takia pysty. Neurologin kanssa on asiasta juteltu, ja hänen mukaan kyseessä on matkapahoinvointiin rinnastuva asia: silmät sanoo että nyt mennään, kroppa sanoo että pysytään paikallaan.

Itse ajosuoritus simulaattorilla on myös alkuun jännä, koska olen jo menneisyydessä ajanut autoa ja paljon. Jos kokemusta oikeasta autosta ei olisi, oppisi tällöin simulaattorin toiminnan luultavasti nopeammin. Eniten ajatuksiani alussa kenties sotki se, että esimerkiksi käännöksissä fysiikan lait eivät tunnu siten, miten niihin on oikeassa elämässä tottunut. Myös rattia kääntäessä tuntuma on kuin reilusti tehostettu auton ohjaus – tosin tässä saattaa olla myös simulaattorikohtaisia eroja.

Alkuun hieman odottaa totuudenmukaisempaa meininkiä, mutta simulaattoriosion loppuvaiheessa huomaan jo tottuneeni tähän riittävissä määrin, ja pysyväni juonessa mukana selvästi paremmin kuin alussa. Tämä silti, vaikka hallintalaitteet ovat turvavöistä alkaen kuin oikeassa autossa. Myös vaihteisto on manuaali, ja polkimia löytyy koko repertuaari kytkimestä alkaen. Simulaattorissa auto myös käynnistetään virta-avaimesta kuten oikea auto.

Koska simulaattori parhaimmillaankin vain tukee ajotunteja, ei se suinkaan korvaa opettelua oikealla autolla. Siksi oli iltapäivän ohjelmistossa ihan oikea ajotunti autolla, jossa oli opetusvarustus, eli opetuspoljin ja lisäpeilit opettajalla, sekä valkoinen kolmio takana. En muista, että olisin tämmöistä autoa ajanut sitten hetkeen.

Entäpä se pihistely – Kuinka taloudellinen ajo luonnistui?

Autokouluautona oli manuaalivaihteinen Volkswagen Golf 1,2 TSI. Lenkki sisälsi monipuolisen kattauksen ajoa keskustassa, isommalla tiellä, sekä mäkisempää pätkää. Yhteistuumin valitsimme teemaksi taloudellisen ajon, koska päästöt ja taloudellisuus on nykyään olleet otsikoissa, ja ne on tärkeitä asioita. Faktahan on se, että mitä vähemmän auto kuluttaa, sen vähemmän päästöjä tulee pakoputkesta.

Kahden tunnin ajelun aikana kaupunkikulutus saatiin painumaan 5,8 -litraan sataselle, matka-ajossa kulutus tippui tästä reilulla litralla, ollen 4,7 -litraa sadalle. Fakta on myös se, että mitä taloudellisemmin osaa ajaa, sitä enemmän voi säästää ihan oikeaa rahaa.

Ajotunnin aikana tuli kertailtua taloudellisen ajon pointteja, että moottorijarrutus on hyvä asia, ja ennakointi on tärkeää – pysähtyminen liikennevaloihin on huono homma, jos sen voi välttää ennakoimalla. Siksi on tärkeää katsoa liikennevalotkin jo riittävän kaukaa, että onko siellä vihreää vai punaista – voi saada aikaan hyvän nollakulutusjakson, ja päästä liikennevaloista pysähtymättä. Näin käy, kun nykyautolla rullaa vaihde päällä ilman kaasua. Se on helppo todentaa, kun hakee auton valikoista tiedon hetkellisestä kulutuksesta, ja laittaa sen näytille ajon aikana. Tällöin voi kilpailla ihan itseeänkin vastaan taloudellisuudessa. Ihmisten liikennekäytöstä katsoessa monesti huomaa sen, kuinka monella on kiire liikennevaloihin vain ja ainoastaan odottamaan, eivätkä lopulta säästä ajassakaan välttämättä lainkaan.

Lopputulema – Kertaus on opintojen äiti

Itselleni simulaattorikokemus oli uusi ja mielenkiintoinen. Se sopii siihen mihinkä se on tarkoitettukin, oikeiden ajotuntien tueksi erilaisten liikennetilanteiden opetteluun.

Päivästä sovittaessa katsantakanta päätettiin pitää opetusluvassa. Saako opetuslupalainen vaikkapa Riskientunnistamiskoulutuksesta mitään irti? Aikaisempi kakkosvaihe on nykyään jäänyt unholaan, jotenka näkisin, että RTK:sta varsinkin opetusluvalla korttia suoritettaessa on hyötyä. Tämä myös siksi, koska opetuslupaopettajaksi on aiempaa helpompi päästä, ja kenellä tahansa meistä voi olla tarve kerrata vanhaa sekä opetella uutta. Eihän opetuslupaopettajan tarvitse enää suorittaa esimerkiksi teoriakoetta, mikä vaadittiin joskus ennen.

Jotenka kun hankit opetuslupaa, on tehtävälistalla nykyään myös tarvittavan opetuksen tiedusteleminen autokoululta.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Tämä on toteutettu yhteistyössä CAP-Autokoulun kanssa / www.cap.fi