Pikatesti: Pääseekö Clio ja 0,9 litraa mihinkään?

Osana viimeviikkoista rallireissua oli pari koeajoa roadtrip-tyyliin. Menomatkalla vuorossa oli Renault Clio, jonka moottoritilavuuden pystyisi täyttämään vajaalla maitotölkillisellä, mutta hevosvoimia oli kuitenkin revitty 90. Pätkä oli oikeastaan hyvin otollinen päästä testaamaan autoa, sillä pääsimme käsiksi myös pitkän matkan ajon kannalta oleellisempaan ohituskiihtyvyyteen ja moottoritiemeluun.

Ulkonöltäänhän kyseessä on ennen kaikkea sympaattinen ja rajallisissa määrin sporttinen auto. Tilavuuteen on pikkuautoissakin nykyään osattu panostaa nähtävästi sen takia, että teknologia on kehittynyt tarpeeksi irrottamaan tehoja pienistäkin koneista vaikka painolastia olisi hieman enemmän. Meidän matkatavarat, jotka sisälsivät enimmäkseen Teemun kuvauskalustoa mahtuivat suhteellisen hyvin pelkästään peräkonttiin. Yksin matkustava saisi sinne mahtumaan suhteellisen suuren matkalaukunkin.

Clio-3

Matkustamon puolella puolestaan etupenkit saavat pisteitä säädettävyydestä. Ei ilmeisesti parimetriselläkään matkanteko käynyt liian tukalaksi. Itse istuimista jäi yllättävän laadukas vaikutelma ja hieman sellaista Clio-henkistä sporttista sivuttaistukea. Ohjaamon puolella säätövarat olivat kohdillaan. Citroënin C4 Cactusmaiselle linjalle ei oltu kilpailevalla ranskalaistehtaalla onneksi lähdetty, vaan istuinta ja ohjauspyörää sai säädettyä vähän joka suuntaan. Laatuvaikutelma kuitenkin hieman lässähti ohjauspyörän kohdalla, sillä vaikka sieltä vakionopeudensäätimen nappulat löytyivät, ei niitä kovin visuaalisesti imartelevasti oltu toteutettu. Eikö olisi halvempaa tuottaa yhtä ohjuspyörää, jota voi käyttää hintavammissakin malleissa ja vähentää vain liikkuvien namiskojen määrää halvoissa? Kojelaudasta kun kuitenkin löytyi digitaalinen näyttö ja keskikonsolin näytöstäkin navigaattoria myöden härpäkkeitä – toimintoja joihin muuten saa liitettyä USB- ja AUX-johdoilla laitteen jos toisenkin.

Clio-2

Vaikka etupenkin ulkoinen laatuvaikutelma jäi hieman puolitiehen, konehuone yllätti positiivisesti, sillä rekisteriotteen tutkailu ei luonut suuria pohjaodotuksia. Vääntömomenttia tästä kuitenkin löytyy jopa 135Nm ja vaihdevalinnalla sen kyllä sai tuntumaan. Tästä yksilöstä löytyi Energy Tce 90 –moottori, jonka Overboost-ominaisuus tuottaa kaasua runtatessa hetkellisesti 15Nm lisää vääntöä ja 5 heppaa. Ohitustilanteissa kolmonen silmään, eikä auto vaatinut suhteettomia omalla kaistalla kiihdytyksiä, vaan painoi salamana ohi. Ei tarvinnut pelätä jäävänsä rinnalle jumiin.

Clio-4

Mielestäni tämä auto todistaa entistä paremmin sen, että hevosvoimat eivät ole kaikki kaikessa, vaikka moni niin tuntuu vielä kuvittelevan. Huippunopeus tälläkin moottorilla on 182km/h, joten raja ei tule heti vastaan. Sillä mihin Suomessa tarvitsee tieliikenteessä tehoja ajaa kovempaa kuin 140km/h? Mielestäni hälytysajoneuvoja lukuun ottamatta ei mihinkään.

[su_box title=”Renault Clio Energy TCe 90 GT Line”][su_row]

[su_column size=”1/2″]

• Moottori: 0.9 litrainen turboahdettu bensiinimoottori

• Suurin teho: 66 kW (90 hv)

• Suurin vääntömomentti: 135 Nm

• Tavaratila: 300 litraa

• Vaihteisto: 5-vaihteinen manuaali

[/su_column]

[su_column size=”1/2″]

• Omamassa: 1084 kg

• Vetotapa: Etuveto

• Päästöt: 104 g/km

• Kulutus yhdistetty: 4,5 l/100 km

• Koeajetun auton hinta lisävarusteineen: 18 335 euroa

[/su_column]

[/su_row][/su_box]

Kuvat: Teemu Granström

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *