Retroa! Koeajossa Volkswagen Caravelle T3

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Pääsin juuri ja juuri autoliikkeen ovesta sisään, kun jokin varasti huomioni. Myyntihallissa oli Volkswagenin paku vuodelta 1989, joka todellakin on museokatsastettu! Myyjän kanssa jutustelu paljasti auton loistavan historian: se oli ollut samalla perheellä uudesta asti, maalipinta oli alkuperäinen, ja autoa oli säilytetty ainoastaan sisällä. Vesisadetta se ei ollut nähnyt tuskin koskaan – ei ainakaan viimeisiin vuosiin. Varustelistalla on jopa Webasto, mutta voi olla, että talvella tätä autoa ei enää ajeta.

Kaikki tämä vaikutti niin täydelliseltä, että se on ehdottomasti koeajon ja tarinan paikka. Vaikka tätä mallia on menneisyydessä nähnyt useinkin, minulle tämä oli ensimmäinen mahdollisuus koeajaa auto. Olenhan suorittanut ajokorttini vuonna 2006, eli sen jälkeen kun tämän mallin valmistus on lopetettu.

Mikä ihmeen auto on Vw Caravelle T3? Eikö se ole Transporter?

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Kyllä vain, näihin aikoihin Transporter oli yleisempi pakettijuhta, kun Caravelle oli samaan tekniikkaan perustuva, pikkubussiksi muuntunut versio. Tosin tässä autossa pikkubussista muistuttaa lähinnä autoa ympäröivät ikkunat. Takana lukee kuitenkin Transporterin sijaan Caravelle.

Mallimerkinnän T3 taas kertoo auton malliversion numeron, tämä on järjestyksessään kolmas, kun tuoreempi painos tottelee nimeä T4. Aiemmat malliversiot ovat T1 ja T2.

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Auto on takamoottorinen, siinä missä uudemmat Volkswagenin pakettiautomallit ovat jo etumoottorisia. Auto on myös takavetoinen ja manuaaliaskilla. Kone on diesel, mutta nykymittapuulla hieman laiska: 77 hevosvoimaa. Yksi tieto saa hymyn huulille: tämä on turbodiesel! Myöskään ohjaustehostinta ei ole, joten varsinkin ahtaissa paikoissa ohjaus myös on sen tuntuinen.

Auto on kaikin puolin täysin virheetön, ja kaikki on tallessa alkuperäisiä pölykapseleita myöten. Mitään lisähankintoja ei siis tarvitse yrittää netin myyntipalstoilta etsiä.

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Historiaa tuntevat muistavat, että T3:n Caravellesta ja Transporterista oli tarjolla myös neliveto, joka totteli nimeä Synchro. Hakutulokset netin myyntipalstoille kuitenkin osoittaa, ettei juttua kirjoittaessa tämän mallin autoja ole enää liiaksi asti myytävänä – ei edes perusmallina.

Jos mainittuja autoja tallessa onkin, niin sitten siellä missä pitääkin, eli harrastajien talleissa hyvin säilöttyinä.

Koeajo – Miltä tuntuu historiaa huokuva auto?

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Kuljettajan paikalla kaikki mahdollinen säädetään käsisäätöjen kautta. Auto hörähtää avaimesta käyntiin helposti, ja valot on muistettava laittaa vielä erikseen päälle. Myyjältä saan käyttökoulutuksen vaihteistoon: Siellä missä perinteisesti on ykkönen, on pakki, ja kakkonen löytyy sitten sieltä, missä perinteisesti olisi kolmosen paikka. Vaihteita kelataan siitä sitten järjestyksessä ylöspäin.

Kytkintuntuma on looginen, ja taajamassa auto tuntuu jopa mukavalta ajaa heti sen jälkeen, kun vaihteistoon ensin tottuu. Kun liikkeelle pääsee, ohjaustuntuma on yllättävän miellyttävä siihen nähden, ettei tehostinta ole. Vaihteet menee pesään helposti, varsinkin sen jälkeen kun logiikan ymmärtää. Moottoritielle en koeajolla mennyt, koska autovanhuksella kuuluu ajaa harkiten ja nautiskellen, säästellen. Autoa kuuluu pitää kuin kukkaa kämmenellä, onhan se ollut edelliselle omistajalle silmäterä. Koeajolla edettiin tätä kunnioittaen.

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Kun moottori on ajettu lämpimäksi, ei mitään vikoja ilmene. Kilometrejä on jo ehtinyt kertyä 195 000 kilometriä, mutta auto on todellakin pidetty kunnossa. Jos tämä minun autoni olisi, niin käyttäisin tätä enää sunnuntaicruisailuun, kävisin harrastekerhon kokoontumisajoissa näyttämässä harrasteautoani.

Todelliselle automiehelle auto on vähintään koeajon arvoinen. Jos totta puhuttaisiin, haluaisin omistaa yhden tämmöisen auton. Jos rahtarinvikaa sattuu vielä tämän lisäksi olemaan, on autossa vetokoukkukin, vaikka tällä tuskin enää kärryä vedetään. Noh, onpahan koukku ainakin koristeena.

Lopputulema – Törkeän hieno auto!

Volkswagen Caravelle 1989 / kuvat Mikko Kilkki

Jos museoikäistä harrastepakua etsii, joka on jo valmiiksi museoleimalla käytetty, tässä on todellakin potentiaalinen vaihtoehto. 13 900 euron hinta saattaa tuntua aluksi hieman kovalta, mutta autotietoinen ihminen sulattaa sen, kun saa mahdollisuuden tutustua ensin autoon. Koeajon perusteella hinnalle vaikuttaa löytyvän katetta ja vastinetta.

Blogijutun kylkeen oli myös koeajovideo tehtävä, koska niitä on tullut luvattua:

Auto myynnissä: Rinta-Jouppi Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat, teksti ja video: Mikko Kilkki