Saab 900 on retronostalgian multihuipennus

Saab 900 / kuvat Mikko Kilkki

Saab 900 on auto, mitä ei varsinkaan ajokuntoisena tule enää liikaa vastaan autoliikkeiden myyntiriveissä. Tämä siitäkin huolimatta, että Saab ysisatasia on historian saatossa myös kasattu Suomessa, ja menneinä vuosikymmeninä kyseessä on taatusti ollut hyvinkin yleinen näky Suomen teillä. Sikäli kyse ei ole mistään maailmaa järisyttävästä erikoisuudesta. Siihen suuntaan kuitenkin pikkuhiljaa mennään, sillä Saab on merkkinä jo haudattu, ja ajan saatossa Saabit auto kerrallaan menevät joko paaliin, tai ne mitkä säästyvät, päätyvät harrastajien talleihin.

Koska nyt vihdoinkin onnisti löytää Saab 900 Jyväskylästä ja autoliikkeestä myytävänä, oli totisesti lähdettävä hakemaan autoon avaimia, sekä välineitä auton putsaamiseen lumesta. Syynä toki myös se, että Saab 900 oli itseltäni täyin kokematta, vaikka useammalla sadalla autolla olenkin jo ajanut. Tätä uudemmilla Saabeilla olen kuitenkin käynyt jo ajamassa, joten Saabismi ei nyt ole mikään täysin vieras asia minulle kuitenkaan. Onhan yksi harrastuksistani kerätä mahdollisimman paljon ajokokemusta erilaisista autoista, joten Saab 900 selvästi kiinnosti minua. Kyseessä on kuitenkin selkeästi historian helmi, joka on jokaisen automiehen koettava edes kerran elämässään, tai muutoin on selkeä aukko sivistyksessä.

Saab 900 vuosimallia 1994 – minkälainen se on?

Bensakone on nykymittapuulla litratilavuudeltaan iso, sellainen 2,1 -litrainen. Hienoa toki on se, että mallimerkintä 900i kertoo sen, että tämä auto on jo ruiskukoneella. Toki muitakin moottorin litrakokoja on ollut historian saatossa tarjolla, eikä kaikki näistä edes olleet ruiskukoneita. Myös turbokoneita on ollut tarjolla niitä haluavalle, ja malliston huipulla olikin lippulaivamallina malliversio nimeltään Aero.

Vaihteet vaihtuu viisipykäläisen manuaalivaihteiston kautta, ja varustelistalta löytyy esimerkiksi vetokoukku. Mikään ekologisuuden multihuipennus tämä ei ole, mutta ei toki tarvitsekkaan olla, sillä tämmöinen varmasti ostetaan enää harrasteautoksi – miksei toki käyttöön silloin, jos nyt sattuu intohimoinen Saabisti olemaan ostajan roolissa. Saab ysisatasen säilyttäminen lasketaan jo senverran kulttuuriteoksi, että harrastekäyttöön kelpuuttaisin minä tämän enää, enkä tohtisi omaani ajaa milloin tahansa, jos nyt joskus satun tämmöisen auton itselleni edes hankkimaan. Mikään Saabien erikoismies en ole perinteisesti ainakaan ollut.

Saab 900 on ollut aikoinaan tarjolla myös avomallisena, joita saattaa parhaimmissa tapauksissa edelleenkin bongata Suomen teiltä. Korviini on myös kantautunut, että Saab 900 Cabriolet on jopa ulkomailta kotiutettu takaisin tänne Suomeen innokkaan harrastajan toimesta. Siinä rupeaa jo olla automiehelle autoa harrastuksia varten – pitäisi antaa jo jonkunlainen kultttuuripalkinto vanhan ja ajokuntoisen Saabin tuomisesta takaisin tänne! Tosin kulttuuripalkintonsa saisi kuitata vain Uudessakapungissa kasatusta Saabista.

Saab 900:n ulkonäkö on aikakaudelle tyypillinen, ja se tuo mieleen myös vanhat ysikympin Saabit. Tässä ysisatasessa on myös takaovet, vaikka nekään ei aina ole edes ysisatasissa mikään itsestäänselvyys.

Koeajo – Lämpiää ainakin äkkiä!

Heti sisälle mennessä pistää silmään ensimmäinen Saabismi – nimittäin virtalukon paikka! Se on käsijarrun vieressä, siinä vaihdekepin tietämillä. Saab 900 hörähtää käyntiin nätisti, ja kone on tervekäyntisen oloinen. Myös keskuslukitus löytyy, vaikka alkuun oletinkin, ettei tässä mitään sellaisia hienouksia edes olisi – mutta olinpahan väärässä.

Ajaminen tällä autolla on yllättävänkin helppoa, eikä mitään ongelmia tunnu missään olevan – ei senkään jälkeen, kun kone on lämmennyt koeajolenkillä. Vaihteistosta oikea vaihde löytyy helposti, ja kytkintuntuma on looginen. Hallintalaitteet on sijoiteltu toimivan oloisesti, siten että niitä on helppo käyttää. Mukavaa on toki havaita se, että Saab 900 lämpenee mukavan nopeasti – sitä ei todellakaan tarvinnut kauaa odotella! Talviautona voisi siis kuvitella tämän olevan ihan ykkösien ykkönen.

Saab 900 on varsinkin taajamassa aivan letkeä ajettava, mutta varsin toimiva myös moottoritiellä. Pikapiihadus moottoritielle antaa suuntaa siihen, että siellä mennään varsin tasaisesti ja mukavan oloisesti! Jos rahat riittää käydä tankkaamassa autoa tarpeeksi usein, niin matkakäytössä tämä voisi olla ihan leppoisakin tapaus – ei lainkaan huono kaikkien näiden vuosikymmenienkään jälkeen. Koeajon loppukevennyksenä oli testattava vielä radio, ja toimihan se – matkaseuraa siis löytyy edes radion muodossa, mikäli päättää lähteä retkelle!

Lopputulema – Uudempikin Saab 900 löytyy, mutta vanhempi on klassikko!

Nyt koeajettu auto oli tämän klassikkoversion viimeisiä saatavilla olevia malleja. Sittemmin muutaman vuoden ajan oli tuotannossa myös uudistettu korimalli, kunnes Saab 900:n paikan mallistossa vuonna 1998 otti 9-3. Myös 9-3:lla joskus bloggaajauran alkuaikoina ajaneena voin sanoa, että enemmän harrastefiilistä tässä vanhassa ysisatasessa on, siinä missä 9-3 sopii enemmän mukavaa käyttöautoa hakevalle. Saab 9-3 oli sitten tuotannossa Saabin historian loppuun saakka, kun Saab merkkinä päätyi General Motorsilta ensin Spykerille, jonka jälkeen Saabin kerkesi omistaa vielä NEVS. Harmi vain, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kävi myös nyt.

Tällä Saabilla on hintaa 1380 euroa, ja sitä myy Jyväskylässä Rinta-Jouppi.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki