Ystäväni The Kumisaapas

On koittanut vihdoin hetki esitellä oma uskollinen ystäväni, joka tunnetaan myös nimellä The Kumisaapas (myös Takso Kumisaapas). Tämä ystävä on kuljettanut minua paikasta toiseen 29.5.2009 alkaen, jolloin avaimet annettiin käteen periaatteella “aja loppuun”, vaan vieläpä se pian kuuden vuoden yhteiselon jälkeen jaksaa painaa “rallikuskin” käsissä. Mikä sitten on tämä ihmelaite?
Kyseessähän on Chevrolet Kalos SX vm. 2005. Moottorin iskutilavuus 1.4 l ja hevosvoimia irtoaa muistaakseni huikeat 97. Vaihde vaihtuu käsipelillä ja erikoisvarusteluun kuuluu “monitoimiohjauspyörä”, “takasiipi”, sekä peräti ABS-jarrut. Kilometrejä on tällä hetkellä n. 108 000 ja yhteisen matkamme alkaessa niitä oli vajaa 37 000, joten yli 70tkm on yhdessä kuljettu. Toki Kumisaapas on joutunut välissä vähemmälle käytölle, kun olen viipynyt ulkomailla tai ollut pidemmillä ajoreissuilla jollain laina-autolla.
Jos joku tähän väliin miettii, että mikä ihmeen Kumisaapas, niin tiivistetysti: Kalos -> Kalossi -> Kumisaapas. Loogista, eikö! 😀
Kiitän onneani että tämä on manuaali, sillä varsinkin kortin saatuani oli manuaaliharjoittelu tarpeen. Tosin näille Korea-Cheveille ominaista on erittäin löysä vaihteisto ja jos nippa nappa on ehtinyt pysähtymään valoihin jonon jälleen liikkuessa, liikahtaa auto kakkosellakin eteenpäin. 1.4 litran koneeksi tästä irtoaa oikealla vaihdevalinnalla myös ihan kiitettävä määrä vääntöä yksin ajaessani. Alkuaikoina varsinkin kiihdytyksissä ei useinkaan jääty kakkoseksi, mutta nyt Kumisaappaan vanhetessa on ajotyyliä täytynyt hieman rauhoittaa, sillä ei vaihde vaihdu enää entiseen malliin. Toissatalvena auton seisottua Karibian reissun ajan tammikuussa ulkona se ei suostunut päästämään 2. vaihdetta silmään. Öljyissä ei kuitenkaan vikaa ollut ja kelien jälleen lämmetessä se vika helpotti.
Bensaahan tuo syö suhteellisen hyvällä ruokahalulla ollakseen pieni auto – toki ajotyylissäkin on tekemistä sen suhteen. Käytännön esimerkkinä nyt esimerkiksi, että näillä nastoilla Helsingistä Mikkeliin Lahden motaria enimmäkseen 100km/h ajellen ajo syö 40 l tankista noin puolet. Ajeltuani tällä Suomessa ja Virossa, olen huomannut selkeän eron myös laatujen käytön vaikutuksessa. Periaatteessahan tähän ei saisi Suomessa 95:sta ollenkaan laittaa, mutta kyllä sitä tulee tankattua. Väliin heitän myllystä läpi tankillisen 98 oktaanista ja hyvin kulkee. Eron vain näkee siinä, että kone käy ei-etanolisilla bensoilla Virossa vähän nätimmin ja tasaisemmin ja Suomessa bensalaadun käytössä ero tuntuu hupenemisen nopeudessa. 95, vaikka onkin halvempaa, kuluu myös nopeammin.
Ajovalot ovat nekin jo vanhempaa tekniikkaa ja kyllähän se näkyy ja tuntuu pimeällä ajaessa. Pitkiltä erityisesti kaipaisi enemmän tehoja todella usein. Sumuvalot otan usein hiljaisilla teillä ajaessa apuun, jotta näkisi lähellekin hyvin.
Ajotuntuma on sellainen tuntuva. Ratin läpi tuntee, missä renkaat kulkevat, mutta ohajus ei kuitenkaan ole raskas. Ketteryys on sellaista keskiluokkaa, ei mitään pikkuauton tasolla ihmetyttävän hienoa. Jousitus puolestaan on suhteellisen pomppiva, eli kovuudesta ei ole tietoa. Käännöksissä auto kyllä keinahtaa, eikä liikaa voi manööveroida ettei kyljelleen käännähdä, mutta suhteellisen vauhdikasta menoa sietää.
Luistonestoa kun ei tosiaan ole, niin toimintakykyä lumella on tullut testattua usein. Irtolunta jos yhtään on enemmän, niin kyllähän tuo perä saattaa irrota helpositikin, mutta kaasuvaste on sen verran hyvä, että napakasti palaa ruotuun. Ajankin talvisin nastoilla, sillä painoa kun ei ole autolla erityisemmin ja liikun myös maaseudulla, en ole uskaltanut edes kitkoilla selviämistä kokeilla. Talvirenkaissa arvostan myöskin laatua ja nyt alla ovatkin olleet Michelinit jokusen talven. Meinasin jo täksi talveksi pistää vaihtoon, mutta kun sitä kunnon talvea ei tullutkaan, niin kyllähän tämä vuosi vielä meni näillä, vaan seuraavaksi ovat nämäkin jo ihan finaalissa.
Kyseessä on siis ensimmäisiä Chevrolet-merkin alla tuotettuja “Korea-Chevejä”. Vielä vuotta aiemmin nämä kulkivat nimellä Daewoo Kalos ja pian merkin vaihdon jälkeen muotoilu muuttui jenkkimäisemmäksi ja nimeksi vaihtui Chevrolet Aveo.
Tämä koeralainen muotoilu nyt ei ehkä päätä huimaa, mutta jos keula olisi yhtään jykevämpi, tämän muotoilu olisi varmasti kestänyt paljon paremmin aikaa. Takaa käsin kuitenkin vaikutelma on huomattavasti nuorempi kuin esim. saman ikäluokan Ford Ka –mallissa.
Mitä tiloihin tulee, on kyseessä yllättävän tilava pikku menopeli. Sisätiloja löytyy hieman enemmän kuin Yariksesta. Etupenkillä riittää tällaiselle keskimittaiselle naiselle tilaa enemmän kuin riittävästi ja allekirjoittaneen kujettajan penkin takana jalkatilaa jää suht kiitettävästi myös hieman pidemmälle kyytiläiselle. Kyytiinhän mahtuu viisi henkeä, takapenikillä on keski-istuimellekin kolmipisteinen turvavyö. Korkeuttakin on ihan riittävästi, jos kyytiin ei kukaan parimetrinen ole tulossa, tosin samalla auton painopiste on hieman korkealla.
Peräkontti on jo oma lukunsa. Sinne mahtuu hyvin esim. omat reissukassini ja tuon välilevyn jos pois jättää, on sinne ahdettu viiden hengen matkatavarat parin yön reissulle ja vähän muutakin varustetta kun olin mukana järjestämässä opiskelijakonferenssia. En todellakaan ole vielä kokenut sen rajallisuutta, etenkään kun takapenkit lasketaan alas. Penkit laskettuina tällä autolla on kuljetettu mm. alppisuksia treeneihin alkuaikoina, parvekkeen lattiamateriaalia kaatopaikalle hyvä pino ja peräti 2 isoa kaiutinta kaikkine lisävarusteineen. Viimeisin tilanne, sekä allekirjoittaneen viimeinen muuttolasti Tallinnaan vuonna 2012 olivatkin auton suurimpia voimannäytteitä. Jos siitä muuttoautosta olisi kuva, sen laittaisin. Takana oli tavaraa kattoon asti ja etupenkilläkin vielä matkalaukku sekä kukat laatikossa päällä.
Sanomattakin on selvää siis että monessa sopassa on yhdessä oltu.
Käsite “monitoimiohjauspyörä” viittaa noihin 3 nappulaan vasemmalla. Itse huomasin noin vuoden autoa jo ajettuani, että “hei, tätä radion volaahan voi säätää ihan täältä ratistakin!” – voin sanoa etten silloin ollut ihan ylpeimmilläni tämän älykkyyteni kanssa 😀 Ratti on myös päällystetty jonkinlaisella muovi-nahalla ja tavallaan esimerkiksi tuo sisäpinnan ommel lisää pitoa ohjauspyörästä. Tosin materiaali muuten on liukas ja hanskoilla jos talvella ajaa, on kyseessä oltava nahkakäsineet tai hommasta ei tule yhtään mitään.
Muutenhan tuo on tekniikan puolesta hyvin perusauto. Löytyy ilmastointi ja penkinlämmitys, radio CD-soittimella ja digitaalinen kello kojelaudasta. Mittaristo toimii viisareilla, paitsi matkamittari (luonnollisesti). Peilit ja ikkunat säätyvät sähköisesti ja kuljettajan ovesta voi säädellä kaikkia ikkunoita. Turvatyynyjen määrästä en nyt kyllä osaa sanoa, mutta onhan niitäkin tuolla jokunen olemassa. Katolta löytyy myös kiskot suksiboksin asennusta varten. Tuota alkuvuosina mietinkin, sillä alppihiihtoa kun harrastin, mutta jäi kuitenkin panematta ja olisihan se lisännyt auton ilmanvastusta, sekä nostanut painopistettä entisestään polttoaineen kulutuksesta puhumattakaan.
Kaiken kaikkiaan todellakin odottamattoman kestävä ja varmasti hinta-laatu –suhteeltaan toimiva auto. Aluksi ajoin sillä koska muutakaan ei ollut, vaan autollahan piti päästä, mutta tässä vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan kuinka se on käsissäni kestänyt. Jarrupalojen lisäksi jarrulevythän kävivät vaihdossa jo olisikohan peräti 2011, niin kovaa tuli rallia ajettua, eli tehtyjä aika tiukkoja viimehetken jarrutuksia… Muuten ei mitään elämää suurempaa vikaa. Istuinlämmitys lakkasi jossain vaiheessa toimimasta ja tilalle laitettiin toisesta autosta irrotettu ja korjattu osa, joten se nyt välissä toimii, välissä ei, mutta hyvin harvoin kyllä pettää. Sain vain ilmatteeksi kun tuollainen tyhjän panttina pyörivä osa oli.
Vaikka tätä on kirottu moneen otteeseen, en usko että auto on vielä hetkeen vaihtumassa pysyvästi, ellen nyt satu lotossa voittamaan. Ja uskollisestihan tämä palvelee, vaikka on nähtävästi parkkipaikoilla ottanut osumaa. Auton muoto kun on sellainen, että levenee taaksepäin huomattavasti, eivätkä sitä varmasti osaa ottaa monet huomioon. Rekiterikilpikin sai juuri ennen Viroon muuttoa Suomen kodin edessäni katuparkissa eteen parkkeeratun auton koukun osuman tuntea. Eniten kismitti se, että jotenkin poikkeuksellisesti osasin tämän tapahtuman aavistaa… Reilu vuosi sitten se vihdoin sai oikaisukäsittelyn ja naputtelin omin kätösin numerot takapuolelta käsin jälleen koholle.
Tarkoituksena oli tässä esitellä oma menopelini, jotta se antaisi teille lukijoille vähän referenssiä siihen mikä itselläni toimii ajossa jossain määrin vertailupohjana. Tulee tästä varmasti esiin myös suhteeni autoihin, etenkin tuohon omaani. Tosin toki muutkin ajokokemukset mielipiteisiini autoista vaikuttavat, sillä vaikka arkisin ajankin tällä, niin en siltikään pidä esimerkiksi BMW:stä en sitten yhtään. 3- ja 5-sarjaa ajaneena niin sedanina, farkku sportina kuin GT:nä en ole mitenkään onnistunut löytämään merkistä mitään erikoista.
P.S. En voi muuten suositella Shell:n Perfect-pesuja. Ottaen huomioon että ajoin suoraan pesusta kuvaamaan, materiaalista varmasti selviää, että miksi näin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *