Vähäpäästöisesti vanhoilla autoilla

vanha diesel- & etanoliauto

Kaikki polttomoottoriautot pitäisi viedä romuttamolle ja ostaa kaikille sähköautot.

Karrikoiden tämä oli LinkedIn-postauksessa kommentti, jonka jatkokeskustelussa kohtasin Tuomo Isokivijärven. Meitä selkeästi yhdisti näkemys siitä, että näin eduskuntavaalien alla keskustelu liikenteen päästöistä oli lähtenyt jälleen suhteellisen vääristyneeseen suuntaan.

Tuomo selkeästi ymmärsi pari olennaista realiteettia, joita olen itse paljon pohtinut: 1) kaikilla ei ole varaa sähköautoihin, 2) valtiolla on muitakin rahareikiä kuin subventoida sähköautojen hankintaa summalla, joka edelleen pitäisi sähköautot lähinnä premium-autojen hinnoissa ja 3) ilmastolla, eikä siten kenelläkään meistä ole aikaa odottaa vuosikymmenen verran autokannan luonnollista uusiutumista siten, että ensimmäisten sukupolvien sähköautot alkavat valumaan kaikille saataviksi.

Meitä selkeästi yhdisti myös halu tehdä minkä pystymme ilmaston pelastamiseksi. Itse olen edelleen töissä Nesteellä ja tällä hetkellä mm. kartoitan, miten laivaliikenteen päästöjä saisi vähennettyä operatiivisin keinoin lähes välittömästi. Tuomo puolestaan on StepOne Tech Oy:n toimitusjohtaja. He valmistavat E85 eFlexFuel-etanolipäivityslaitetta bensiinimoottorilla varustettuihin autoihin. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että tätä juttua ei kuitenkaan ole toteutettu kaupallisessa yhteistyössä StepOne Tech Oy:n kanssa, ellei nyt halua yhden kahvikupin hintaa siksi laskea. Myöskään oma työnantajani ei osallistu tähän millään muotoa, vaan esitetyt ajatukset heijastavat omia mielipiteitäni, vaikka toki altistus talon sisäiselle markkinoinnille on kova.

Mutta, palataan asiaan.

Mitkä ihmeen uusiutuvat polttoaineet?

Perinteisesti puhutaan biopolttoaineista, mutta tässä on myös ero, eritoten dieselin kohdalla. Biodieselillä viitattiin lähtökohtaisesti ensimmäisen sukupolven esteröintiprosessilla jalostettuun biomassasta valmistettuun dieseliin, FAME:en. Uusiutuvalla puolestaan vetykäsiteltyyn, biomassasta jalostettuun toisen sukupolven dieseliin, HVO:hon.

Käytännössä uusiutuvista polttoaineista puhuttaessa voidaan viitata etanoliin, uusiutuvaan dieseliin ja biokaasuun. Suomessa Sti1:n RE85 ja ABC:n E85 on kotimaisista jätteistä ja tähteistä valmistettu, käytännössä esimerkiksi biojätteestä. Nesteen MY-diesel on myös jätteistä ja tähteistä valmistettu, mutta kotimaasta kaikki raaka-aine ei valitettavasti tule. MY:n raaka-aineina toimii esimerkiksi käytetyt keitinrasvat ja eläinrasvat, joista jalostetaan HVO-dieseliä. Biokaasua puolestaan valmistetaan biokaasureaktoreissa, joihin suljetaan eloperäisiä raaka-aineita.

Videolla Tuomo kertoo lisää etanoliatuoilusta. Juttu jatkuu videon alapuolella.

Niin miksi ei vain ostettaisi kaikille sähköautoja nyt ja heti?

Vanhat autot eivät tule poistumaan teiltä hetkessä, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole kaikkeen ja tässä olisi esimerkiksi tuollainen pieni huoltosuhteen heikentyminen ratkaistavana, jotta ihmiset saisivat elää ihmisarvoisen elämän loppuun asti.

Kun luonnollista poistumaa autokannassa on, tarvitaan myös sen korvaavaa uudistuotantoa. On kuitenkin kapeakatseista keinotekoisesti uudistaa autokantaa sen luonnollista poistumaa nopeammin, sillä sitä voi kuvailla hyvin ammeen toiseen päähän pissaamisella. Siinä missä oma lähi-ilmamme kyllä puhdistuisi, syntyy tuotannosta kuin tuotannosta aina lisää päästöjä, vain jossain muualla maailmassa. Ilmakehiä tällä maapallolla on kuitenkin vain yksi. Kysynnän keinotekoinen kasvattaminen on täysin vastoin sitä viestiä, mitä meille kaikesta muusta toitotetaan: kuluta vähemmän. Vietimmehän me suomalaiset jälleen omaa ylikulutuspäiväämme jo näin huhtikuun alussa – aiemmin kuin viime vuonna. Jälleen eletään loppuvuosi muilta maapallon asukkailta ja tulevilta sukupolvilta otetun velan avulla.

Siinä missä esimerkiksi uusi sähköauto pesee fossiilisella polttoaineella kulkevan polttomoottoriauton suhteellisen varhaisessa vaiheessa (eli kuittaa tuotannon lisäpäästöt verrattuna uuteen polttomoottoriautoon kiitos vähäpäästöisemmän sähkön), tapahtuu risteäminen uusiutuvaa polttoainetta tankatessa myöhemmin. Tarkkoihin lukuihin en ala ottamaan kantaa, sillä aihe on niin politisoitunut, että tasan jokainen osapuoli ajaa omaa agendaansa. Täten tutkimusdataa ei mielestäni ole systemaattisesti vielä tarpeeksi pitkältä aikajänteeltä, jotta voitaisiin alkaa tukemaan jotain tiettyä tulkintalinjaa aukottomasti.

Uusien autojen vertailu ei kuitenkaan sellaisenaan päde käytettyihin autoihin. Investontilaskelmiakaan tehdessä ei tule ottaa huomioon investoinnin taustavalmisteluihin jo käytettyjä kuluja, eli uponneita kustannuksia, sillä niihin ei voi enää vaikuttaa. Tulee tarkastella valintojen nykyarvoja tiukasti tulevaisuuteen suuntautuvalla perspektiivillä. Kuten olen aiemminkin maininnut, autojen päästöjen tarkasteluun tämä sopii oikeastaan ihan yhtä lailla, sillä olemassa olevat autot on jo tuotettu, eikä niiden tuotannosta syntyneille päästöille voi enää tehdä mitään. Käytettyjen autojen tarkasteluperspektiivissä loppuelinkaaren päästökuvaajan lähtöpisteeksi asetetaan omasta tallista jo löytyvälle autolle täten nolla, kun taas uuden auton elinkaaren päästöjä kuvaavan suoran alkupisteeksi asetetaan sen tuotannossa tuottamat päästöt, sillä uuden auton ostamalla on luotu kysyntä niille tuotannon päästöille. Mikäli auto haetaan vaikkapa Saksasta, tuottaa sen hakeminen myös lisäpäästöjä. Karkeaa suuruusluokkaa kuvatakseni uusien autojen tuotannossa hiilidioksidipäästöjen suuruusluokka liikkuu reippaasti tuhansissa kilogrammoissa. Vertailun vuoksi fossiilisella dieselillä n. 6-7L/100km keskikulutuksella 25-30tkm vuodessa ajava tuottaa karkeasti n. 5000-6000kg hiilidioksidipäästöjä.

Käytettyjen autojen vertailussa sähkö on Suomessa sen verran puhdasta, että sähköauto vetää hyvin suurella varmuudella pisimmän korren kautta linjan. Mutta kun lähdetään vertaamaan 2000-luvulla tuotettujen polttomoottoriautojen päästöjä uusiutuvilla polttoaineilla, saa niillä ajella useita vuosia ennen kuin uusi, vähäpäästöinen tai lähipäästötön auto ohittaa uusiutuvalla polttoaineella loppuelinkaarensa kulkevan käytetyn polttomoottoriauton. Uusiutuvilla polttoaineilla voidaan päästä hyvinkin mataliin päästöhiin, mutta jos pidetään suhteellisen pessimistisenä rajana 50g/km, saa näinkin ajella 100tkm ennen kuin saavutetaan edes 5000 kg hiilidioksidipäästöt.

Mutta käytetyn autonhan saa kierrätettyä jo melkein kokonaan, eikö se silloin kannata kantaa jo romuttamolle?

Niin saa, ja tämä onkin yksi hienoimmista kehityskuluista suomalaisessa autoilussa viime vuosina. Ymmärtääkseni käytetyn auton päätearvo kierrätyksessä ei kuitenkaan muutu auton iän myötä. Jos auto on pystyyn lahoava ruostekasa, se joutaakin jo kierrätykseen, mutta jos auto ei osoita merkittäviä ruostumisen ja paikalleen hajoamisen merkkejä, se tulisi pystyä kierrättämään melkein kokonaan vielä myöhemminkin. Samat ne pääosat ovat siellä edelleen. Tämä siis sisältää oletuksen siitä, että kun vanhasta autosta alkaa hajoamaan niin merkittäviä osia, että sen korjaaminen alkaa reilusti ohittamaan auton arvon, auto kuljetetaan kierrätettäväksi. Ydin on se, ettei heitetä käyttökelpoista autoa mäkeen. Ethän heitä vuoden vanhaa puhelintakaan roskiin vain siksi että uudemmassa on tehokkaampi prosessori tai parempi kamera, ethän?

Eli voidaanko me kaikki nyt ajella huoletta kunhan tankataan uusiutuvia polttoaineita?

Ei. Tämä ei ole synninpäästö kenellekään. Tämä on korteni siihen kekoon, että ymmärrettäisiin elämän realiteetit Kehä III ulkopuolella. Välimatkat ovat pitkiä, tulotaso ei ole sama kuin pääkaupunkiseudulla, mutta kestokulutushyödykkeiden hinnat ovat uutena samaa luokkaa (vaikka toki asumiskustannukset ovat matalammat). Eli auton omistaminen on pakollinen elämän realiteetti, josta johtuen ostetaan sellainen, johon on varaa. Tällainen auto on usein käytetty, vanhempi ja sillä ajetaan paljon, jolloin tällaisen auton merkitys käyttäjänsä hiilijalanjälkeen on suuri.

Tilanteen kokonaiskuvasta paljon kertoo se, että Suomen autokannan ikä on ollut noususuhdanteessa vuodesta 2008, eli talouskehityksen käännyttyä laskuun. Tällä hetkellä keski-ikä on 12 vuotta, kärkisijaa jakaen 14 vuoden keski-iällä Kainuu ja Pohjois-Karjala. Matalin autokannan keski-ikä on puolestaan Uusimaalla (9,9).

Pitäisi miettiä, mitä näillä mitä todennäköisimmin paljon ajettavilla vahemmilla autoilla poltetaan, jotta saataisiin kiristettyä positiivista kehityssuuntaa ajoneuvojen päästöissä.

Varsinkin me pääkaupunkiseutulaiset voisimme puolestaan kriittisesti pohtia paljonko sillä autolla oikeasti tarvitsee ajaa täällä suhteellisen hyvien julkisten yhteyksien äärellä (vaikka niitä parhaansa mukaan HSL yrittääkin heikentää). Itse asun paikassa, jossa voin päiväsaikaan oikeastaan vain lähteä kun siltä tuntuu ja kävellä pysäkille odottamaan bussia tulevaksi 10 minuutin sisään – aika luksusta.

Meillä kuitenkin on auto. Alfalle vm 2006 kertyi meidän käsissämme ensimmäisen vuoden aikana 25tkm siitäkin huolimatta, että auto seisoo parkkipaikalla maanantaista perjantaihin, sillä oma arjen kulkumuotoni on jo kohta kolmen vuoden ajan ollut pyörä. Meillä auto on nimenomaan pitkien matkojen taittamiseen tarkoitettu kulkuväline ja siksi moottoriksi valikoitui 1.9L turboahdettu diesel-kone. Sillä päästiin ajotietokoneen mukaan loka-marraskuun taitteessa tehdyllä reissulla Espoosta Rovaniemelle itäisen Suomen kautta 4.6L/100km keskikulutukseen. 70 litran tankillisella päästiin perille ja hoidettiin 3 päivää ajoa pitkiäkin matkoja ennen kuin lähtiessä oli pakko käydä tankkaamassa uudestaan.

Arjessa puolestaan luomupyörä riitti hyvin kun päivässä tarvitsi liikkua alle 20km. Kun päivittäinen liikkuminen alkoi tarkoittamaan 30km rikkomista kolmessa pätkässä, teki ihan jo terveydelleni hyvää asentaa pyörään sähkömoottori ja akku, sillä pingoin jatkuvasti liian lujaa ja olin ylikuormittunut. Eikä toisaalta ollut järkevää alkaa käymään joka välissä suihkussa, joten pääsen nykyään vähemmällä hiellä (en kuitenkaan täydin ilman hikoilua) perille normaalissa arkivaatetuksessa. Omalla kohdallani sähköpyöräily on myös mahdollistanut paljon vapaamman liikkumisen. Pitkäkin matka taittuu julkisille kilpailukykyisessä ajassa, en ole sidottu aikatauluihin ja ruuhka-aikaan pääsen esimerkiksi töihin melkein puolessa siitä ajasta kuin autolla tai julkisilla. Kaupan päälle saa liikuntaa ja on virkeä kun pääsee aamulla perille töihin. Lisäksi tulin aloittaneeksi myös talvipyöräilyn sähköpyörän myötä. Minulle pyörästä on tullut kakkosauto.

Mutta miksi meidän suomalaisten pitäisi mitään tehdä, Kiinassa ja Intiassahan ne saastuttaa enemmän?

Samalla logiikalla kehittyvissä teollisuusmaissa voidaan sanoa, että “itsepähän olette saastuttaneet länsimaiset teollisuusmaat jo 100 vuotta, nyt on meidän vuoro.”

On ainakin pari syytä, miksi meidän ei tule pakoilla vastuuta. Ensinnäkin, ilmasto on meille kaikille yhteinen ja pitkällä aikavälillä kaikkien valinnat vaikuttavat globaalisti joko suoraan ilmastoon tai vähintäänkin sen takia, että ihmiset jostain päin maailmaa pakenevat ilmaston lämpenemisen johdosta elinkelvottomaksi muuttuneita olosuhteita muualle maailmaan.

Toisekseen, pienemmällä otannalla on aina helpompi kokeilla uusia juttuja. Viisi miljoonaa on kuitenkin jo sen verran suuri kriittinen massa, että onnistuneet sovellukset toimivat hyvänä esimerkkinä muillekin maille. Olisihan se nyt pirun hienoa olla tehokkaiden ratkaisujen mallimaa.

Kolmannekseen, kaikki eivät todellakaan voi elää kuten suomalaiset. Vuoden 2019 ylikulutuspäivä oli 5. huhtikuuta. Meidän kulutustottumuksillamme tarvittaisiin 3,8 maapalloa jos kaikki eläisivät samalla tavalla. Viime vuonna luku oli 3,6.

Mikä tässä sitten oli se tarinan opetus?

Tarinan opetus on se, että kaikkia ratkaisuja tarvitaan. Tarvitaan autokannan uusiutumista vähäpäästöisempään hallitusti, mutta samaan aikaan täytyy löytää ratkaisut ajaa vanhat autot loppuun kestävästi. Siksi on myrkyllistä viljellä epävarmuutta keskusteluilmapiirin polarisaatiolla, sillä se johtaa ainoastaan epävarmuuteen. Vaikka olenkin asiaan hyvin perehtynyt, niin pakko on myöntää että ei tässä aina itsekään tiedä mitä pitäisi uskoa. Ei voi kuin arvailla kuinka pyörällä päästään asiaan syventymätön saattaa olla. Ja mitä tästä hämmennyksestä seuraa? – Pelko tehdä mitään muuta kuin jatkaa sitä fossiilisen polttoaineen tankkaamista pistoolista hamaan tappiin asti.

Sitäkö me tässä halutaan?