Vaihtariarvio: Chrysler 300C 2,7 V6 Touring

Chrysler 300c farmari / kuvat Mikko Kilkki

Minulla on blogissani kerran aiemminkin nähty Chrysler 300C. Tulloin auton konehuoneessa oli 5,7 litrainen V8, tottakai bensapata. Kyseinen auto ei varsinkaan koneen puolesta sovellu mihinkään, varsinkin kun huomioidaan nämä nykyiset ympäristönäkökulmat.

Nyt koeajoon lähti edes hieman järjellisempi Chrysler 300C, sillä nyt konehuoneesta löytyy vain 2,7 litrainen V6, tottakai bensapata tässäkin versiossa. Kyseessä on se kaikkein miedoin kone, mikä tähän Chrysleriin on ollut saatavilla. Kone saattaa tuntua hieman vajaalta, koska kaksi sylinteriä jää uupumaan, mutta toisaalta kolikolla on aina kääntöpuolensa: Tämä auto soveltuu arkikäyttöön edes teoreettisesti paljon paremmin, mutta siltikin bensakauppiaan kanssa saa olla kohtuullisen hyvää pataa. Kun edellinen koeajamani 300C oli sedan, on tämä nyt sitten farkku.

Soveltuuko tämmöinen auto sitten mihinkään? Keskimääräinen ostaja tuntuu ajattelevan että ei todellakaan, koska Chrysler päätti jättäytyä pois Euroopan markkinoilta. Nyt minä lähdin ottamaan selvää, että pitäisikö kuitenkin ryhtyä autokapinalliseksi ja toisinajattelijaksi, eli kannattaisiko tämmöisen auton ostaminen enää nykyään? Ehkä halvan bensan aikana voisi mennäkkin, mutta mutta.. Mikä on totuus?

Minkälaisilla spekseillä tämä Chryslerin perheversio on?

Nopeusmittari on niin maileissa kuin kilometreissä.

Nyt koeajettu auto on vuosimallia 2006, ja se on ehta Suomi-pirssi. Autolla on ajettu 220 tkm. Se ei edes ole paljoa, jos sen mitoittaa koko auton elinkaaren ajalle, vain noin viitisentoistatuhatta kilometriä vuoteen. Vaihteet vaihtuvat automaattiaskin välityksellä, joten meno on senkin puolesta varsin leppoisaa. Korjauskulut ei välttämättä sitten niin leppoisia enää olekkaan, jos vaikkapa vaihteisto hajoaa. Tämä auto on takavetoinen, ja päästöt ovat 257 grammaa kilometrille. Se on toki nykymittapuulla melkoisesti, kun huomioidaan meikäläisten päästöperusteinen verotus.

Varustelistauksen osalta mitään ihmeellisyyksiä ei ole, mainittavaa on kesähelteitä ajatellen kuitenkin ilmastointiautomatiikka. Myös tummat takalasit autosta löytyvät, mikä on aurinkoisella kesäpäivällä takapenkkiläisiä ajatellen varsin käytännöllinen asia. Takalasitummennukset eivät siis ole pelkästään ulkonäköasia.

Ei myöskään tarvitse kovinkaan kummoisia taitoja internetin hakukoneiden kanssa, kun käy ilmi myös sellainen seikka, että mikään katsastusmiesten suosikki tämä Chrysler 300C ei ole. Tämä kyseinen automalli on katsastustilastojen aivan siellä väärässä päässä, nimittäin komeilee hylkäysprosenteillaan.

Koeajo – Eniten tunnetta herättää ulkonäkö sekä auton Jenkkityyli

Avaimesta käyntiin, ajoasento säädetään rattia myöten sähköllä. Käsijarru on nyt pedaalimallia, ja löytyy kuljettajan vasemmalta puolelta. Mitään ihmeellistä tässä ei ole, jos on aiemmin ajanut vaikkapa muilla Jenkeillä, koska vastaavaa on saattanut nähdä vaikkapa Hummerissa.

Tyhjäkäynnillä tässä miedompikoneisessa kolmesatasessa moottoriäänet ovat varsin miedot. Mitään oleellista muutosta asiantilaan ei tule myöskään silloin, kun tällä lähtee ajamaan. Eron kasikoneiseen vastaavaan huomaa myös äänimaailmassa, sillä tässä autossa ei todellakaan ole mikään mörkömoottori. Tietysti se kaikkein megalomaanisin SRT on minulta vielä kokeilematta, joten oma vertailukohtani löytyy siihen miedompaan kasikoneeseen.

Takapenkillä pärjää myös aikuinen.

Mikään ralliauto tämä ei myöskään todellakaan ole, ei tämä niin nopeaa kiihdy. Matkamiehen kaveriksi tämä soveltuu vain silloin, kun polttoainetta tohtii ostaa runsaasti. Muutoin meno on sen letkeämpää, mitä isommalle baanalle tällä pääsee – jos siis vain malttia löytyy tarpeeksi. Mikään kaupunkilaisen ketterä cityauto tämä tuskin kuitenkaan on, joten tämä auto soveltunee sille paatuneelle autoharrastajalle, joka haluaa ehtaa jenkkityyliä kohtuullisella ostohinnalla höystettynä. Jokin ihan vain kauppareissuja satunnaisesti ajeleva perusjantteri tuskin tämmöistä autoa itselleen ostaa, tai näin minä ainakin haluan ajatella.

Lopputulema – Mihin tämä soveltuu, vai soveltuuko edes mihinkään?

Noh, fiilistellä tällä autolla ainakin voi. Ainakin ne mummolareissut lapsien kanssa ovat paria pykälää mukavampia, kun vain tähän autoon laittaa ne lastenistuimet takapenkille, ja antaa jälkikasvulle jätskitötteröt kouraan. Viherpiipertäjät eivät todellakaan kiitä autovalinnasta, eikä todennäköisesti puolisokaan kiittele korjaamolaskun nähtyään, mutta ainakin miesväen hermot säästyvät aina edes pieneksi hetkeksi kerrallaan silloin, kun auto vain malttaa toimia. Kai sitä itse on jo senverran paatunut automies, ettei enää jaksa kaikilla peruskieseillä ainakaan hupiajelua tehdä. Siksi mielelläni teen tänne juttuja tämmöisistä autoista.

Niin, ja ei tämän auton hintakaan enää niin paha ole: 7 990 euroa.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklautotarvike.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki