Viikon vaihtari: Pieni ja kiva Opel Karl

Opel Karl / kuvat Mikko K

Selailin jälleen kerran, tuttuun tapaani netin automyyntipalstoja, kun vastaan tuli Opel Karl. Opelin pikkumalleista Adam oli käynyt aiemmin ajossani, mutta siitäkin pienempää Karlia en ollut koeajanut koskaan. Se asiantila oli korjattava minulle tuttuun tyyliini välittömästi, joten lähdinkin samalta istumalta ottamaan selvää Karlin ajo-ominaisuuksista.

Opel Karl ei välttämättä ole tässä valtakunnassa mikään myydyin automalli, mutta toisaalta ei mikään valtakunnan superharvinaisin pikkupirssi. Kesäkuun alussa näitä löytyi netin myyntipalstoilta kaikkineen noin nelisenkymmentä, ja vaihtoautoina tietenkin näistä jokainen.

Mikä ihmeen Opel Karl – onko se auto vai ihminen?

Carl Gustav Emil Mannerheim ei liity tämän auton nimeämiseen mitenkään.

Ihan auto tämä on, jonka valmistus lopetettiin vuonna 2019, koska nykytrendiin paremmin sopii maasturihenkiset autot. Siihen maastutirakoon tämä auto ei todellakaan mahdu.

Koeajoauto on vuosimallia 2016, ja sillä on jo keretty ajamaan sellaiset 62 tkm. Konehuoneessa on yksilitrainen bensapata, joka paljastuu jo äänen perusteella kolmesylinteriseksi. Vaihteistona on manuaali, ja auto on etuvetoinen. Auton varustelistaus on sellainen, ettei merkkikerhon kokoontumisajoissa paljoa leveillä, mutta toisaalta se ei nyt ole tarkoituskaan – tämä auto on luotu selkeästi aivan johonkin muuhun. Varusteista löytyy kuitenkin kuuman kesäpäivän varalta mainittava ilmastointi!

Ja entäpä sitten vielä se ihmiseen viittaava nimi? Kyllä, ihan on perustajan pojan mukaan nimetty. Ihmisten mukaan on aiemminkin nimetty autoja, kuten Ferrari Enzo. Opel Karl korvasi mallistossa aikoinaan vanhentuneen Opel Agilan.

Koeajo – Mikä meininki?

Ohjaamossa on kuljettajaa ajatellen kiva meininki.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, ja kaikki oleellinen on sijoiteltu järkevän oloisesti. Kuljettajan paikalla 170 senttinen kuljettaja viihtyy vielä hyvin, mutta takapenkillä tehnee jo enemmän tiukkaa. Auto lähtee vanhan koulukunnan tyyliin avaimesta käyntiin, ja käsijarru on vielä saman koulukunnan tapaan kahvamallia.

Auto on taajamassa varsin fiksun oloinen ajettava, ja kone tuntuu jaksavan vääntää näissä olosuhteissa varsin hyvin. Myös moottoritiellä kävin koeajolla pienen lenkin ajamassa, mutta minnekkään pidemmille mummolareissuille en tällä autolla lähtisi. Pidemmille reissuille ostaisin sen paria pykälää isomman version. Kauppakassiksi ja työmatkakäyttöön tämmöinen on varsin toimiva.

Koeajon perusteella mitään vikaa ei löydy. Hyväksi asiaksi on nostettava myös ketjukone, sillä jakohihnaa ei tarvitse muistaa vaihtaa.

Lopputulema – Kelpaisiko tämä minulle?

Jos olisin tämmöistä pikkuautoa vailla, niin mikäjottei voisi tämmöistäkin harkita. Onhan tämmöisessä epäilemättä pienet vakuutukset ja verot, sekä poieni polttoaineenkulutus. Ne on laskettava ehdottomiksi hyviksi puoliksi silloin, kun kakkosautostaan ei halua maksaa paljoa.

Hintaa tällä lystillä on 9 900 euroa.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklautotarvike.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki