Volkswagen ID.3 isolla 77 kWh akulla Rukalle – helmikuun pakkasissa

Volkswagen ID.3 77kWh Rukalla
Volkswagen ID.3 77kWh ajelutti Rukalle.

Reissu ja tämä artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Auton kanssa.

Päivitetty 9. maaliskuuta latauskuvituksen osalta.

Tämä on tarina sähköautoilusta pitkällä ja kylmällä matkalla. Tarina siitä, mitä äärimmäiset sääolot tarkoittavat sähköautoilulle helmikuussa 2021. 

Tarina alkaa Helsingistä. Alla on kokemus vuodenvaihteesta, jolloin ajoimme Helsingistä Tahkolle 58 kWh -akkuisella ID.3:lla. Nyt ajossa on malliston tuorein versio, isolla 77 kWh akustolla varustettu Volkswagen ID.3.

Suuri akku tarjoaa rahan vastineeksi joustavuutta

Isompi akku kasvattaa tietysti auton ajokantamaa. WLTP-mitattu akkukantama on 539 km, kun pienempi, keskikokoinen 58 kWh akusto siirtää autoa noin 420 km. Malliston pienin akku on 45 kWh Pure -versio.

Ensimmäinen laturikeikka Mikkelissä…
…sitten Joroisilla Jari-Pekalla….
…ja lopuksi muutamien vaiheiden jälkeen Kajaanissa.

Arkikäytössä iso akku tuo ennen kaikkea joustavuutta. Autoa ei tarvitse ladata niin usein ja pidemmällä matkalla pikalatauspysähdyksen voi valita vapaammin vaikkapa sopivan ravintolatarjonnan mukaan, ei hupenevan akkukantaman pakottamana. Myös lataustehot ovat hieman paremmat isommalla akustolla.

Niille kenellä ei ole kotilatausmahdollisuutta on iso akku aivan erityisen hyvä: julkisella latauspaikalla tarvitsee asioida harvemmin, kun akku riittää arkiajossa pidemmälle.

Noin kolmen pysähdyksen taktiikalla Rukalle ja takaisin.

Mutta jos päivittäiset ajomatkat ovat lyhyitä ja jos yli 250 kilometrin etapit ovat harvinaisia ja erityisesti jos autoa on mahdollista ladata koti- tai työpaikkaparkissa, tarjoaa 77 kWh akusto vain vähän lisäarvoa. Silloin pienemmät akkupaketit antanevat parasta vastinetta rahalle. 

Iso akku tuo nimittäin mukanaan hintaa. Tämä 77 kWh-versio on ID3-malliston kallein painos, maksaen noin 48 960 euron hinnalla muutamia tonneja enemmän kuin 58 kWh -akulliset painokset, varustelusta riippuen. Loppuvuodesta myyntiin tulee myös 41 700 euron hintaiseksi arvioitu, matalammin varustettu versio.

Suurempi akku myös pienentää auton kantavuutta: auto on vain neljälle rekisteröity. Volkswagen on tuomassa saataville myös viiden istuttavaa versiota isoakkuisesta ID.3:sta. Autosta ilmoitetaan joissain yhteyksissä akkukapasiteetiksi 82 kWh, mutta kyseessä on sama 77 kWh-akusto kuin mikä nyt oli ajossa. Ero ilmoitetuissa akkukapasiteeteissa johtuu mittaustavasta.

Mutta me olimme nyt helmikuussa reissaamassa Helsingistä Rukalle, noin 870 kilometriä yhteen suuntaan. Tällä reissulla 77 kWh tarkoittaisi sitä, että auton akkukantama sallisi mukavan, joustavan matkanteon Kajaaniin asti ja sieltä melkein täyteen ladattu akku riittäisi Rukalle. Tai näin siis se ajatus meni.

Tuo vaikea, vaikea Ruka

Kajaanista Rukalle vievä noin 270 kilometrin tieosuus on sähköautoilijalle yksi Suomen vaikeimmista. Pohjoisen suurista mäenlaskukohteista juuri Ruka on Kuusamon takana siten, että sinne on ajettavana pitkä ja kuluttava tieosuus, ajoipa perille sitten Oulun tai Kajaanin suunnasta. 

Esimerkiksi Rovaniemeltä Leville tai Ylläkselle, tai Rovaniemeltä Sodankylän kautta Saariselälle ajaa tämän hetken latausverkkoa mittaillen helpommin, selvästi lyhyemmillä etapeilla pikalaturien välillä. 

Rukalle pääsy on ollut jopa niin vaikeaa, että suomalaiset sähköautoilijat lahjoittivat 2017 Suomussalmelle peruslatauslaitteen, keskinopean 22 kilowatin vaihtovirtalaturin. 

Onneksi lahjoittivat ja onneksi laite oli pidetty kunnossa. 

Lue myös: Minkälainen ID.3 on talviautona? Kirjoitin aiheesta aiemmin tänne.

Kovin vaatimattomalta näyttää Suomussalmen laturi. Mutta tärkeä se on.
Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa antoivat myös parhaita talvikelejä.

Helsingistä Kajaaniin sähköautolla – helppoa!

Lähdimme Rukan turneelle aamulla hieman seitsemän jälkeen aamulla. Moottoritie vei Lahden suuntaan ja siitä edelleen Mikkeliin. Pakkasta oli noin -8 astetta ja keskikulutus kiipesi moottoritieosuudella 22,8 kWh / 100 km lukemaan. Tällä kulutuksella akkukantama olisi noin 340 kilometriä,  hyvä talvimotarilukema sähköautolle.

Latauskustannukset Helsinki-Ruka-Helsinki -etapilla olivat noin 94 euroa. Melkein sama hinta kuin Tahkon reissulla vuodenvaihteessa, vaikka ajomatka oli kaksinkertainen. Lataustehot olivat Kuopion HPC-laite poislukien positiivinen yllätys.

Ensimmäinen tauko osui Mikkelin Citymarkettiin ja sen K-Latauksen latureille. Akku ei kaivannut latausta, tauko juonsi juurensa .. sanotaanko takapenkin sosiaalisista syistä.

Päivän toinen lataustauko tuli nopeasti tämän jälkeen: Jari-Pekka Joroisilla tarjoaa paitsi Recharge Infran sähköä, myös mukavasti lounasta. Vaihtoehtona olisi ollut ajaa Kuopioon asti, mutta nälkä ei antanut odottaa.

Lounastauolla akku ehti tulla melkein täyteen, vaikka laturi tarjosi tällä kertaa vain 40 kW tehoa. 

Kajaaniin päästiin ongelmitta iltapäivästä. Kulutus oli hieman laskenut moottoritie-etapin jälkeen, ollen nyt 22,3 kWh. Kulutus oli kuitenkin selvästi enemmän, kuin vastaavan ajomatkan aikana Tahkon reissulla. Tämä johtui ennen kaikkea kylmästä kelistä, pakkanen oli kiristynyt jo -12 asteeseen, oli tuulista ja ajoittain luntakin tiputteli.

Pikalatausvyöhykkeen reunalla, Kajaanissa

Kajaani on erityinen paikka ladata. Sen eteläpuolella latausvoimaa on tarjolla jo niin paljon, että akkuja ei tarvitse eikä kannatakaan ladata täyteen. Varatun laturin ohi voi yksinkertaisesti ajaa seuraavalle laturille.

Kajaani on toista maata. Se on pikalatausvyöhykkeen, eli Oulu-Kajaani -linjan laidalla. Täällä on viimeinen pikalaturi ennen Rukaa, täällä on matkalaisen on pakko pysähtyä, täällä on pakko ladata. Muuten Rukalle ei ole asiaa.

Hiihtoloma on yksi Suomen autoilusesongeista. Kajaanin K-Latauksen kahdella pikalaturilla ja muutamalla peruslatauspaikalla olikin kolme täyssähköautoa piuhassa kiinni. Onneksi toinen pikalatureista vapautuikin heti kun paikalle päästiin. 

Ajoittain pikalatureiden kanssa on ongelmia. Menin epähuomiossa painamaan laturista latauksen aloituspainiketta ennen kuin liitin kaapelin autoon ja liekö tästä johtuen vai mistä, mutta lataus ei suostunut käynnistymään. 

Ei siis auttanut muuta kuin odotella viereistä pikalaturia vapautuvaksi läheisellä OP:n peruslatauslaitteella ja ladata myöhemmin pikana. Parin tunnin aikana paikalla kävi Tesloja, Volkkareita ja yksi Kiakin latauksessa. Hiihtoloman lataussesonki on todellisuutta, pientä jonotusta oli ilmassa. Huomion arvoista on se, että paikalla ei käynyt yhtäkään pistokehybridiä, vain täyssähköautoja.

Samalla sää kylmeni ja tuuli ja lumisade yltyivät.

Riittävää latausta laskemassa (väärin)

Latausmatematiikka lähti siitä, että edessä on matkaa noin 270 kilometriä ja auton kulutus on noin 22,3 kWh satasella. Niinpä matka veisi sähköä noin 60 kWh. Siihen päälle viitisen kilowattituntia varmuusvaraa ja liikkeelle, akkua ei tarvitsisi ladata aivan täyteen. Pikalatauksen minuutit tuntuvat pitkältä, kun pitkästä aikaa piti odotella latausta.

Matkan edetessä kävi nopeasti ilmi, että sääolosuhteet olivat muuttuneet paljon lataustauon aikana. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, tuuli kinosti lunta tielle – ja auton kulutus nousi nopeasti.

Muutaman kymmentä kilometriä ennen Suomussalmea oli selvää, että akku ei riittäisi Rukalle. Pimeässä lumituiskussa Suomussalmen Jalonniemi-talon peruslatauspaikka oli helppo löytää: olihan paikka tsekattu jo viime kesän roadtripillä ja mainion latauskartta.fi -palvelun kuva-aineisto kohteesta oli perusteellista.

Lopulta piipahdimme vielä Kuusamossakin lataamassa. Laturit toimivat, auto toimi, kabiinissa lämmintä riitti ja auto pysyi kaistalla.

Lopulta Kajaani-Ruka -välin kulutus oli jopa 28 kWh satasella. Tämä on valtava lukema ID.3:n kaltaiselle autolle ja kertoo paljon säästä ja tieoloista. Ajokortti minulla on ollut hallussa parikymmentä vuotta, enkä muista koskaan ajaneeni näin huonossa säässä, varsinkaan näin pitkää etappia.

Rukalle päästiin perille. 28 kWh-kulutuksella täysi akku olisi vienyt 275 kilometriä. Juuri ja juuri perille asti. Oltaispa maltettu ladata loppuun asti.

Rukan parkkiluola on mainiota palvelua autoilijalle. Auton saa kuormata ja purkaa lämpimässä hallissa ja sähköäkin on saatavilla Virran pömpeleistä.
Tilaihme ID.3 pakkauksessa.. Tuonne meni suksetkin peräluukusta sisään, takapenkkiläisten väliin.

Paluumatka kuin Strömsössä

Auringossa etelään!

Ei, emme ajaneet hiihtolomien jälkeen Strömsön saaren kautta takaisin Helsinkiin. Mutta sellainen tunnelma välistä oli.

Ruka-Kajaani -etappi, joka tullessa oli niin vaikea, heilahti aurinkoisessa, tyynessä pikkupakkasessa nopeasti taakse. Ja millä kulutuksella: 18,4 kWh / 100 km. Nyt akkua kului vain noin kaksi kolmannesta ja aiemmin nikotellut pikalaturikin toimi aivan normaalisti. Jopa pienempi 58 kWh akku olisi riittänyt tähän legiin.

Uskotteko, että oli hyvät ajokelit? Rechargen HPC-tolppa Kuopiossa oli kilowattitunnin hinnalla mitattuna reissun kallein lataus, lataustehot kun eivät nousseet yli 45 kilowatin.
Viimeiset meno-energiat IONITY:llä Lahdessa. Akku tuli epähuomiossa melkein täyteen 93 kW keskiteholla, matkanteon kannalta vähempikin olisi riittänyt.

Paluumatka oli kokonaisuudessaan niin helppoa matkantekoa kuin talvella mikään ajo voi olla. Sää suosi, auto kulki taloudellisesti riittävän pitkälle ja taukopaikalla oli luontevaa hoitaa sapuskat samalla kun auto latautui.

Pienenä erikoisuutena kotimatkalle tähtäsimme Lahden IONITY-asemalle saapumisen lähes tyhjällä akulla. Latausteho nousi muikeaan 109 kilowattiin. Nähtävästi talvilataus suurillakin tehoilla onnistuu ID.3:lla, myös tällä softaversiolla, kunhan akku on laturille tultaessa riittävän tyhjä. Odotan innolla miten tulevat softapäivitykset muuttavat suurteholatauksen toimintaa.

Paluumatka Rukalta Helsinkiin jäi taakse 18,0 kWh/100 km keskikulutuksella. Lukema on erittäin hyvä, ollakseen talviajoa täyteen lastatulla autolla ja valtatie- ja moottoritienopeuksia. Nyt sää suosi, tiet olivat paljaita ja kuivia eikä tuuli tai sade juurikaan haitannut.

Pitkä matka sujuu kyllä

Helsinki – Ruka – Helsinki helmikuussa osoitti pitkän matkan sähkötalvimatkaamisen molemmat puolet, murheet ja helppouden. Paluumatkan 870 kilometrin matkalla lataamiseen tuli käytettyä reilut kaksi tuntia aikaa, mikä on omaan pirtaan hyvä määrä taukoja näin pitkälle matkalle. Latausajasta puristunee tulevilla auton ohjelmistopäivityksillä kolmanneksen verran pois, kun suurteholatureista saadaan enemmän irti. Kesäkeleillä pienempi kulutus ja lämpimämmät akustot lyhentävät vielä osansa latausajoista.

Matka osoitti myös sähköisen ajamisen nopean kehityskaaren. Vain muutama vuosi sitten 270 kilometrin matka näissä äärioloissa olisi ollut paljon vaikeampi ajettava, melkein tekemätön paikka.

Nykyään sähköautot eivät erityisemmin rajoita tai tee vaikeaksi matkantekoa. Pienempi 58 kWh -akusto olisi tarjonnut Helsinki-Kajaani -välille melkein yhtä nopean matkanteon kuin nyt ajossa ollut 77 kWh-versio. Ja sillä olisi ajettu helposti Rukallekin, jos vain latureita sattuisi olemaan sopivasti saatavilla myös pikalatausvyöhykkeen pohjoispuolella.

Haastavaa oli vain viimeinen etappi Kajaanista Rukalle. Haaste loivenee ehkä jo tänä vuonna, latausinfran kehityksen myötä. Juuri tänne latureita kaivattaisiin lisää. Toivon että voisin luopua koko pikalatausvyöhyke-termistä.

Teksti, kuvat ja kuvitukset: Tuomas Sauliala

Tein reissun kaupallisessa yhteistyössä K-Auton kanssa. Tämä kattoi mm. auton ja lataussähköt K-Latauksen ja IONITY:n verkossa. Muiden latausverkkojen osalta maksoin sähköt itse.

4 Comments

Leave a Reply to Antti Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *